Kotimaisen sohvan kylkiäisenä tullut verhoilusuoja-aine lupaa muodostaa tekstiilikuitujen ympärille näkymättömän molekyyliverkon estäen lian ja kosteuden imeytymisen kankaaseen.
Tuoteselosteesta ei kuitenkaan käy ilmi, minkä sortin aineesta kalvo muodostuu. Pakkauksessa mainitaan vain isopropyylialkoholi, joka on tuotteessa liuottimena.
Netistä löytyvän käyttöturvallisuustiedotteen mukaan aine sisältää myös n-butyyliasetaattia ja fluoropolymeeriä. Jälkimmäinen tunnetaan nimellä teflon. Sama sisältö on myös tuotemerkin sisustus- ja vuodetekstiilisuojissa. Ihmetyttää, miksei kaikkia ainesosia luetella tuoteselosteessa.
Kemikaalituotevalvontayksikön johtaja Esa Nikunen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista kertoo, että pakkaukseen pitää merkitä vain sellaiset ainesosat, jotka aiheuttavat vakavan vaaran, kuten syöpää, ihovaurioita tai välittömän myrkytyksen.
”Isopropanoli ja n-butyyliasetaatti ovat molemmat luokiteltu myrkylliseksi, joten niiden tiedot pitäisi olla etiketissä.”
Sen sijaan fluoropolymeeri on luokiteltu vain silmiä ärsyttäväksi, eikä sitä silloin tarvitse eritellä etikettiin.
”Kemikaaliasiat ovat usein mutkikkaita ja niin on myös tässä tapauksessa. Fluoripolymeerejä on monia erilaisia ja niiden ominaisuudet vaihtelevat. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan pelkkä fluoriyhdiste ei vaikuta myrkyllisyyteen, vaan myös käytetyllä liuottimella oli selvä merkitys. Vesi on turvallisempaa kuin alkoholi.”
Kahden kemikaalin yhteisvaikutus voi siis olla haitallisempi kuin aineiden erikseen.
”Tietyt koostumukset ja olosuhteet voivat olla terveydelle haitallisia, vaikka aivan varmaa tietoa ei olekaan. Viranomaiset tutkivat sitä paraikaa, mutta tietoa ei ole vielä tarpeeksi rajoitusprosessin käynnistämiseen EU:ssa.”
Fluorattujen aineiden kohdalla ympäristöhaitta on ilmeinen. Aineet ovat pysyviä ja ne kertyvät lopulta ympäristöön.
Siitä syystä Nikunen ei käytä lainkaan verhoilusuoja-aineita, suihkutettavia kenkäsuojia tai ilmanraikastimia.
KATJA LAMMINEN