Olen paininut maaliskuun ahdistuksen kanssa, sillä läheiseni joutui koronan vuoksi hengityskoneeseen. Romahdus tuli täysin yllättäen.
Pelko tuntuu eläimeltä, joka teki pesänsä vatsani pohjaan. Sieltä se ojentelee lonkeroitaan yllättävillä hetkillä ja kutsuu vieraakseen surua, väsymystä, hämmennystä ja hätäännystä.
Samaan aikaan mediassa on käyty viime vuosien tapaan kiivasta keskustelua naisvihasta. Miksi naisia haukutaan, halvennetaan, hakataan, raiskataan ja tapetaan vieläkin niin paljon? Kuuluvatko kaikki miehet syytettyjen penkille?
Korona on lisännyt lähisuhdeväkivaltaa, jonka uhreista noin 80 prosenttia on naisia. Tilastokeskuksen mukaan avoperheen miesten tekemien väkivaltatekojen määrä kasvoi 69 prosenttia viime vuoden koronakevään aikana.
Twitterissä kehutaan, että nyt sinkkunaiset voivat tunnistaa "oikeat miehet" siitä, että nämä eivät käytä maskia.
Riskikäyttäytyminen on siis yhä osa miehekkyyden myyttiä, josta kärsivät koronan ja väkivallan muodossa sekä naiset että toiset miehet. Molemmat sukupuolet myös ylläpitävät rooleja, jossa "oikea mies" dominoi ja "oikea nainen" alistuu.
Minun piti alun perin kirjoittaa tämä kolumni ja siihen liittyvät jutut seksistä ja parisuhteesta.
Seksuaalisuus ei kuitenkaan ole irrallista elämän muista osa-alueista. Mitkään romanttiset temput tai sensuellit kikat eivät hälvennä ahdistusta tai esimerkiksi niitä pelkoja, joita seksuaalinen väkivalta jättää.
Kuten asiantuntijat jutuissa kertovat, mikään kosketus ei ole lähtökohtaisesti miellyttävää, vaan sen tulkinta riippuu tilanteesta. Vaikka vaaraa ja tuntematonta usein romantisoidaan, ilo ja rakkaus kasvavat parhaiten hellässä ja turvallisessa ympäristössä.
Omin pelkoihin ja huoliini mieheni läheisyys on ollut paras mahdollinen lääke. Hänelle ja suurimmalle osalle muista miehistä sankarin viitta tai maski sopii huomattavasti naisvihamielisen hirviön rooliasua paremmin.
Sukupuolittuneesta fyysisestä ja henkisestä väkivallasta sekä naisvihasta on kuitenkin keskusteltava avoimesti, myös miesporukoissa. Asiasta vaikeneminen tulkitaan helposti hyväksynnäksi, ja sen aika on ohi.
Ongelmat on tunnistettava ja tiedostettava, että ne voidaan ratkaista. Silloin autamme sekä väkivallan uhreja että sen tekijöitä, joiden ihmissuhteet väkivalta väistämättä murentaa.
Kirjoittaja on MT:n verkkotuottaja.
Lue lisää:
Mikään määrä hellyyttä ei ole lapsille tai aikuisille liian paljon – kosketus kuuluu ihmisyyteen