Hallituksen sosiaali- ja terveyspoliittinen ministeriryhmä linjasi viime torstaina sote-uudistuksen keskeisiä periaatteita. Evästykset annetaan uudistuksen selvityshenkilöille.
Kuntalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut luokitellaan jatkossa kahdelle tasolle. Perustasolla on jatkossa päävastuu kuntalaisten sosiaali- ja terveydenhuollosta.
Alle 20 000 asukkaan kunta ei voi jatkossa vastata sosiaali- ja terveyspalveluista itsenäisesti, vaan sen pitää kuulua suurempaan sote-alueeseen. Käytännössä pieni kunta joutuisi hankkimaan palvelut sitä isommasta naapurikunnasta tai alueen keskuskunnasta.
Sen sijaan vähintään 20 000 asukkaan kunnalla voi olla mahdollisuus järjestää joitakin peruspalveluja itse. Muiden sote-palvelujen saatavuus on turvattava yhteistyössä muiden kuntien kanssa kuulumalla sote-alueeseen. Yhteistyömalleja voivat olla esimerkiksi kuntayhtymät tai isäntäkuntamallit.
Vastaavasti vähintään 50 000–100 000 asukkaan kokoinen kunta tai sote-alue voi huolehtia kaikista laissa määrätyistä sosiaali- ja terveyspalveluista.
Niin sanotun laajan perustason tehtäväksi kuuluisivat myös erikoissairaanhoidon palvelut.
Kaikkein vaativimmista sote-palveluista vastaisivat jatkossakin viisi erityisvastuualuetta (erva). Ministeriryhmä paperissa niin sanotut erityistason tehtävät jäävät avoimeksi.
Karkeasti todetaan, että se huolehtisi muun muassa alueellisesta koordinaatiosta ja ohjauksesta. Erityisvastuualueet sopisivat myös työnjaosta vahvojen perustuskuntien ja sote-alueiden kanssa.
Suomessa on nyt viisi erva-aluetta. Ne sopisivat keskenään tehtävistä, jotka voitaisiin jakaa valtakunnallisella työnjaolla.
JANNE IMPIÖ