Tätä ulkomaan turistit eivät ota uskoakseen Lapissa: Kaikki tuntureilla jolkottelevat porot ovat jonkun omia

Poro-Puolitaival järjestää poroajeluja ja tekee porotaloutta muutenkin tutuksi turisteille Kolarissa. Yrittäjä Sanna Puolitaival kertoo, että 99 prosenttia vierailijoista on ulkomaalaisia.

Eräänä joulukuun iltapäivänä 14 brittiä, äitiä ja isiä lapsineen, sekä pari sveitsiläisnuorta saapuvat paikalle bussilla.

Puolitaipaleen puoliso, yrittäjä Mika Pakarinen ottaa tulijat vastaan ja kysyy, kuinka moni on ensimmäistä kertaa Suomessa. Kaikki ovat.

Turistit pääsevät aitaukseen ruokkimaan poroja, heille annetaan aimo annos porotietoutta kodassa elävän tulen ääressä ja käydään ajamassa poron vetämillä risloilla metsässä. Risla on perinteinen Lapissa käytetty reki.

Turistit saavat tietää, että jokainen luonnossa kulkeva poro on jonkun oma. Omistajan tuntee korvassa olevasta merkistä. Pedot tappavat poroja, mutta liikenne tekee pahempaa jälkeä.

Kotakahveilla vierailijoille kerrotaan porotaloudesta. Moni yllättyy tiedosta, että jokainen luonnossa liikkuva poro on jokun omistama. Kuva: Satu Renko

Sveitsiläiset 24-vuotiaat kaverukset Marie Waigel ja Jessica Schuler olivat tulleet Suomeen kahdestaan ja tutustuivat myös porotalouteen.

Marie halusi pohjoiseen, koska tahtoi nähdä lunta. Sitä kotiseudulla Zürichissä sataa nykyisin enää harmillisen harvoin.

Jessican oli Suomeen houkutellut serkku, joka oli asunut vähän aikaa Rovaniemellä ja kehunut ”talven ihmemaata”.

Nuoret naiset aikoivat viettää Suomessa viisi päivää. Poroajelun jälkeen oli tarkoitus suunnata Rovaniemelle. Revontulet olisi mukana nähdä, ja myös lumilautailu oli suunnitelmissa.

Poro-Puolitaipaleen joulukuun alkupuolella alkaneesta ja maaliskuun loppuun jatkuvasta sesongista on tulossa kiireinen.

”Jouluaatosta kaksi viikkoa eteenpäin on täyttä hulinaa. Kiivaimpina päivinä tehdään jopa neljä ajelua. Yhdellä kertaa rekien kyydissä saattaa olla parisen kymmentä henkeä”, Puolitaival kertoi joulukuun puolivälissä.

Jäkälä on porojen suurta herkkua, Mika Pakarinen ja Sanna Puolitaival kertovat. Turistit pääsevät ruokkimaan eläimiä, kun ensin on annettu tarkat toimintaohjeet. Kuva: Satu Renko

Vuoden tulos tehdään talvella, mutta työtä porojen hoitamisessa riittää koko vuodeksi. Lauantaisin ei sesonkiaikaan järjestetä ajeluja, mutta eläimet on silloinkin hoidettava. Porot pääsevät hieman helpommalla, niillä on viikossa vähintään kaksi vapaapäivää.

”Ei tällä rikastumaan pääse, mutta toimeen tullaan”, Puolitaival kuvaa.

Yrityksen kuten koko Lapin matkailunäkymät ovat hyvät, joten tulevaisuus näyttää turvatulta.

Puolitaival on järjestänyt poroajeluja Kolarissa kymmenisen vuotta.

Samalla paikalla poroajeluja on toki järjestetty pitempään. Hannu Utterström aloitti ajelut joskus 1990-luvulla, ehkä alueen ensimmäisenä alan yrittäjänä, Sanna Puolitaival kertoo.

Hannu on perhetuttu, jota Puolitaival kävi auttamassa sesonkiaikaan ja jolle sittemmin työskenteli vakituisena työntekijänä.

Kun ikä alkoi painaa entistä yrittäjää, Puolitaival osti puolisonsa kanssa porot Utterströmiltä. Puolitaival toteaakin olevansa poikkeuksellinen alan yrittäjä, kun lapsuudenperheessä ei poroja koskaan ollut.

Ajoporoina käytetään kuohittuja urosporoja. Ne ovat enemmän lemmikkejä kuin tuotantoeläimiä. Jokaisella ajoporolla on nimi, ja usein se kuvaa eläimen luonnetta.

Kun ajoporo kuolee tai se joudutaan lopettamaan, järjestetään hautajaiset. ”Muutamat itkut on sen takia itketty”, Puolitaival kertoo.

Poron koulutus ajoporoksi kestää muutaman vuoden. Joukon taitavimmat valikoituvat keulaporoiksi, joita muut seuraavat. Luonnossakin porot seuraavat toisiaan, joten se on niille luonteenomaista.