Merikotka vaikuttaa merkittävästi Itämeren merimetsoihin

Uuden tutkimuksen mukaan kasvava merikotkakanta vaikuttaa sekä merimetson pesimäyhdyskuntien sijaintiin että niiden poikastuottoon, kertoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tiedote.

Syken tiedotteen mukaan merikotkalla on yhä merkittävämpi rooli merimetsokannan rajoittajana. Suomen merimetsokanta ei ole enää kasvanut vuoden 2015 jälkeen.

Merikotkan runsastuminen niin Suomessa kuin muualla Itämeren piirissä on yksi luonnonsuojelun merkittävistä menestystarinoista. Lajin lisäksi myös merimetsokanta kasvoi Suomessa runsaasti vuosituhannen alusta lähtien.

Viime vuosina merikotkan ja merimetson vuorovaikutus on yleistynyt, ja merimetsoyhdyskuntien läheisyydessä tehdyt merikotkahavainnot ovat runsastuneet eri puolilla Itämerta erityisesti 2010-luvulta alkaen.

Tuore tutkimus kokoaa yhteen, miten ravintoketjun huipulla oleva merikotka vaikuttaa kalaa syövien merimetsojen pesintään.

Tiedotteen mukaan vaikutukset ovat moninaiset: merikotka voi syödä sekä merimetsojen munia että poikasia ja myös varastaa merimetsojen pyydystämiä kaloja. Lisäksi merikotka pelottaa aikuisia merimetsoja pesiltään, jolloin merimetson munat ja poikaset jäävät alttiiksi saalistaville lokeille ja varislinnuille.

”Merikotkan vaikutus näkyy jo merimetsojen haudontavaiheessa. Suomenlahden ja Saaristomeren merimetsoyhdyskunnissa, joissa nähtiin merikotkia, oli vähemmän munia kuin yhdyskunnissa, joissa kotkien ei nähty vierailevan”, kertoo yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Munien ja poikasten saalistuksen välttämiseksi merimetsot palaavat usein pesilleen, jos merikotka pysyy yhdyskunnassa aloillaan. Yhdessä yhdyskunnassa voi kuitenkin vierailla samanaikaisesti useita kotkia, sillä etenkin pesimättömät esiaikuiset merikotkat liikkuvat parvessa.

Sekä Suomessa että Saksassa on nähty tilanteita, jossa yhdessä merimetsoyhdyskunnassa on samaan aikaan jopa noin 30 merikotkaa.

”Merikotkan aiheuttama saalistus ja häirintä voi toisinaan olla niin suurta, että yhdyskunta ei tuota kesällä yhtään jälkeläistä. Vuodesta toiseen jatkuva saalistus on muutamassa vuodessa johtanut jopa parin tuhannen pesän suuruisen yhdyskunnan pesintöjen loppumiseen”, kertoo tutkija Pekka Rusanen Suomen ympäristökeskuksesta.

Useissa Euroopan maissa, myös Suomessa, merimetsoyhdyskunnat ovat muuttaneet pesimäpaikkaansa kotkien liian voimakkaan saalistuksen myötä.

Esimerkiksi Virossa merimetsoyhdyskuntien määrä on suurin alueilla, joilla sijaitsee vähiten merikotkien pesiä. Suomessa ulkosaariston merimetsoyhdyskunnat ovat vähentyneet voimakkaasti ja pesinnät painottuvat yhä enemmän sisäsaaristoon.

Valtaosa merimetson Suomen pesimäkannasta on 2010-luvulta alkaen keskittynyt suuriin yli 500 parin yhdyskuntiin. Suuressa yhdyskunnassa osa linnuista voi onnistua pesinnässään kotkien saalistuksesta huolimatta.

Vaikka merikotkan saalistus on yhä voimistunut viime vuosina, kotkat eivät kuitenkaan aiheuta merimetsoyhdyskunnille tappioita kaikilla pesimäpaikoilla.

Merimetson heikentynyt poikastuotto vaikuttaa pesimäkannan kokoon parin kolmen vuoden viiveellä, kun sukukypsyysiän saavuttaneita merimetsoja palaa entistä vähemmän synnyinseuduilleen.

Suomen merimetsokanta ei ole kasvanut vuoden 2015 jälkeen, ja aivan viime vuosina kanta on ollut lievässä laskussa.

Tutkimus julkaistiin kansainvälisessä Ardea-tiedesarjassa, jonka kesäkuun numerossa on julkaistu yhteensä 31 merimetsoaiheista artikkelia.

Lue lisää:

Syke: Merikotka vaikuttaa merkittävästi Itämeren merimetsoihin

ELY-keskus myönsi poikkeusluvan merimetsojen ampumiseen Satakunnassa