Näin tekstiilikuitujen kehitys etenee Suomessa – yllättävä maa tuottaa valtaosan Euroopan puuvillasta

Suomessa kehitetään uudenlaisia tekstiilikuituja paikkaamaan puuvillapulaa. Osa innovaatioista perustuu tekstiilijätteen kierrättämiseen ja osassa kuituja saadaan puusta.

Tutkimusprofessori Ali Harlin Teknologian tutkimuskeskus VTT:stä kertoo, että alunperin tekstiilihankkeita oli viitisen kappaletta, joista pari-kolme on kaupallistumassa. Ne odottavat rahoitusmarkkinoiden elpymistä.

Vielä Suomeen ei siis virtaa rahaa uudenlaisista tekstiilikuiduista, mutta tulevina vuosina toivottavasti ainakin niihin liittyvästä teknologiasta.

Harlin on ollut mukana perustamassa Infinited Fiber -yritystä, joka kehittää tekstiilijätteestä valmistettavaa infinna-kuitua. Kaupallisen mittaluokan tehtaan rakentaminen Kemiin odottaa ympäristölupaa.

Metsä Grupin omistama innovaatioyritys Metsä Spring puolestaan suunnittelee koelaitosta havusellusta valmistettavan kuura-tekstiilikuidun valmistamiseksi. Harlinin mukaan tekstiiliteollisuuden asiakkaat ovat suhtautuneet myönteisesti kuuraan, joten Suomella on hyvät mahdollisuudet nostaa havusellun jalostusastetta ja arvoa reippaasti.

Sellusta tekstiilikuitua kehittää myös suomalainen Spinnova. Yritys kohtasi vaikeuksia, kun brasilialainen metsäjätti Suzano vetäytyi helmikuun lopussa yhteistyöstä ja osakkeen arvo romahti.

”Teknologia on niin uudenlaista, että markkina suhtautuu siihen vielä varauksella”, Harlin arvioi.

Puupohjaista viskoosia valmistettiin vielä vuosituhannen vaihteen yli Valkeakoskella, kunnes kuitutehdas Avilon hakeutui konkurssiin vuonna 2013.

Saksasta viskoosin valmistuksen tappoi vastikään energiakriisi. Itävallassa puksuttaa vielä yksi tehdas, mutta muutoin viskoosin valmistus on vetäytynyt pitkälti Kiinan ja Indonesian välimaastoon.

Puuvillan teknistä kestävyyttä ja miellyttävyyttä käytössä on vaikea jäljitellä synteettisillä kuiduilla. Kuva: EU Cotton

Puuvilla riittää kattamaan vain neljäsosan maailman tekstiiliteollisuuden kuitujen kysynnästä.

Viskoosin ohella puuvillapulaa on paikkailtu hieman puupohjaisella lyocellilla, mutta ennen kaikkea polyesterillä eli muovilla.

Ihmisten terveyden ja luonnon kannalta puuvillan ja muovin sekoite on huono, sillä siitä irtoaa pesuvesiin ja hengitysilmaan mikromuovia, josta huonepölykin osin koostuu.

”Jokainen hengittää sitä”, Harlin huomauttaa.

Tekstiilit ovat nykyään suurin mikromuovin lähde autonrenkaiden ohella.

Ali Harlin on erikoistunut tekstiilikuitujen kierrättämiseen sekä puukuituihin, joita käytetään muun muassa vaatteiden ja muovien valmistamiseen. Kuva: Jarkko Sirkiä

Puuvillan isoimpia tuottajamaita ovat muun muassa Brasilia, Intia, Pakistan ja Yhdysvallat. Brasiliassa sademetsiä raivataan puuvillapeltojen tieltä, joten eettisemmälle puuvillalle olisi kysyntää.

Harlinin mukaan kuivien alueiden puuvillan laatu on usein kehno. Lyhytkuituisesta puuvillasta harsitaan kasaan halpaa ja kestämätöntä pikamuotia.

Better Cotton -standardi ajaa puuvillan kestävää viljelyä 22 maassa. Standardi kattaa reilun viidenneksen kaikesta tuotetusta puuvillasta.

Kuluttajan on toistaiseksi hyvin vaikeaa selvittää, mistä tekstiilien puuvilla on peräisin.

Euroopassa puuvillaa tuotetaan noin 360 000 tonnia vuodessa. Määrästä 80 prosenttia tuotetaan Kreikassa. Loput tuotetaan Espanjassa ja hieman Bulgariassa sekä Turkissa.

Viljelyä hankaloittaa ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus sekä puuvillan alttius hyönteistuhoille. Siksi on kehitetty geenimuunneltuja, kestävämpiä lajikkeita.

Valtaosa Euroopassa tuotetusta puuvillasta viedään jatkojalostettavaksi Turkkiin, Egyptiin, Marokkoon ja Kaakkois-Aasiaan, jonka jälkeen tekstiilituotteet palaavat Euroopan markkinoille.

Noin neljännes eurooppalaisesta puuvillasta jää eurooppalaisten yhtiöiden käyttöön.

”Eurooppaan tarvittaisiin ehdottomasti lisää kestäviä tekstiilikuituja jalostavaa teollisuutta”, Harlin näkee.