Syöpähoitojen aikana olen juossut, joogannut ja noussut kuntoportaita ‒ potilaat tarvitsevat tukea liikunnan harrastamiseen

Odotin pääsyä ensimmäiseen sytostaattihoitoon Kainuun keskussairaalan päiväsairaalan vastaanotossa. Otin käteeni Rintasyöpäyhdistyksen Rinnakkain-lehden numeron 2/2023, jossa oli juttu liikunnan hyödyistä rintasyöpäpotilaille.

Olin jo syöpälääkärin vastaanotolla kysynyt neuvoja siihen, millaista liikuntaa ja kuinka paljon voisin harrastaa. Ohjeistuksena oli, että oman voinnin mukaan voi liikkua.

Artikkelista ja netistä lisää etsimällä löysin liikuntasuosituksen sytostaattihoitojen ajalle. Kestävyysliikuntaa 150 minuuttia reippaasti tai 75 minuuttia rasittavasti ja lisäksi 2–3 kertaa viikossa lihasvoimaharjoituksia.

Tuosta suosituksesta on ollut minulle paljon hyötyä, sillä sen ansiosta olen uskaltanut liikkua useasti viikossa ja myös kovemmalla rasituksella.

Yle uutisoi 20.9., että liikunnan vaikutusta rintasyövän hoidon tehoon ja kasvaimen pienenemiseen tutkitaan parhaillaan Ruotsin Karoliinisessa instituutissa. Aiempien väestötutkimusten mukaan rintasyöpädiagnoosin jälkeinen liikunnallinen aktiivisuus vähentää uusiutumisen riskiä.

Olen huomannut, että yleisesti vallitsee käsitys siitä, että sytostaattihoitojen aikana lepo on tärkeintä. On totta, että hoito aiheuttaa runsaasti kielteisiä sivuvaikutuksia, jotka voivat vähentää halua liikkua, vaikka siihen ei olisi mitään estettä.

Sivuvaikutukset ovat myös yksilöllisiä. Minulla sivuvaikutukset olivat välillä hyvinkin kovia, mutta liikunta tuntui auttavan niin väsymykseen kuin kipuun.

Hoitojen aikana olen kävellyt, joogannut, pyöräillyt, tehnyt lihaskuntoharjoituksia, juossut, patikoinut ja noussut kuntoportaita. Jokaiselle päivälle olen löytänyt sopivan liikuntamuodon. Käytän aktiivisesti netistä löytyviä englanninkielisiä jumppavideoita.

Silti olen kaivannut ammatillista tukea.

Lukemieni artikkeleiden mukaan vain joka kymmenes on fyysisesti aktiivinen syöpähoitojen aikana ja hoidon jälkeen 20–30 prosenttia. Sytostaattihoitojen kesto on yleensä useita kuukausia ja tässä ajassa kunto voi jopa romahtaa.

Uskon, että kannustamalla ja ohjaamalla syöpähoitopotilaita harrastamaan liikuntaa voisimme saada niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta hyviä tuloksia. Rahaakin voisi säästyä.

Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi myöntämällä palveluseteli liikunnan ammattilaisen henkilökohtaiseen ohjaukseen. Ohjaus auttaa löytämään sopivan päivittäisen liikuntamuodon.

Lisäksi tarvitaan vertaisliikuntaryhmiä, joiden ohjaus voidaan toteuttaa myös etänä.

Rintasyöpäyhdistys tarjoaa maksuttomia jooga- ja pilatestunteja rintasyöpään sairastuneille etänä. Tunneille osallistuu ihmisiä eripuolilta Suomea. Tätä mallia kannattaisi myös hyvinvointialueiden toteuttaa yhdessä.

Kolumnin kirjoittaja on Pohjois-Savon maakuntajohtaja.