EU:n johtomiehet ja -naiset kokoontuvat jälleen pienessä kriisitunnelmassa. Kun hetken näytti jo siltä, että eurokriisi hellittää, on tilanne jälleen muuttunut.
Nyt ei tiedetä, paraneeko tauti vai paheneeko se. Sumussa on vaikea suunnistaa, jos ei tiedä, missä ollaan.
Kreikka alkaa olla menetetty tapaus. Itse asiassa EU voisi vetää letkut irti, jos haluaisi. Tähän asti se ei ole halunnut, koska saksalaisilla ja ranskalaisilla pankeilla on ollut paljon menetettävää. Nyt pankit on pelastettu.
Seuraava uhka odottaa kuitenkin ovella. Mitä tehdään, jos Espanja ei nousekaan? Tai kukapa tietää, mitä Italiassa tapahtuu seuraavaksi. Markkinat voivat reagoida odottamattomasti.
Ratkaisuksi hahmotellaan ohjelmaa, jossa ensin luodaan pankkiunioni ja sen jälkeen talousunioni. Talousunioni tarkoittaa sitä, että EU pääsee määräämään euromaiden talouspolitiikasta.
Yhteinen talouspolitiikka tarvitaan, koska euro yksin ei riitä kurinpitovälineeksi. Totuus on, että osa maista pelaa sääntöjen mukaan, osa ei. Kreikassa ja Saksassa on sama valuutta, mutta täysin erilainen talouspolitiikka.
Saksan ympärille on nyt ryhmittynyt kovien maiden ryhmä. Siihen kuuluu myös Suomi, jonka talous on vielä ainakin tilastojen mukaan kunnossa.
Saksa on Euroopan veturi, jälleen kerran. Kun rouva Angela Merkel puhuu, salissa on hiljaista. On täysin mahdollista, että Saksa ilmoittaa, että jatkossa EU:ssa on kahden kerroksen väkeä. Liigassa pelaavat Saksa, Ranska ja muutama muu. Maakuntasarjalaiset älkööt vaivautuko.
Vaihtoehto on, että kaikki hyväksyvät tiukan talousunionin. Se vaihtoehto ei tunnu realistiselta.
Suomen tilanne on mielenkiintoinen. Hallitus ja eduskunta ovat olleet Saksan linjan kannalla. Se tarkoittaa tiukkaa talouskuria ja yhteisten sääntöjen noudattamista.
Se tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että EU:n valtionvarainministeri sanelee raamit Suomenkin talouspolitiikalle. Kysymys kansallisesta itsemääräämisoikeudesta nousee keskusteluun.
EU on kuin harakka tervatulla sillalla. Nokka nousee, kun Kreikan ongelma ratkaistaan.
Samalla kuitenkin pyrstö tarttuu. Valta siirtyy Brysseliin, eikä siinä auta Maamme-laulu eikä Marseljeesi.