Kulunut syksy on taas ollut synkkää susirintamalla. Saamme viikoittain lukea lehdistä susien aiheuttamista vahingoista tai liikkumisesta aivan asutuksen tuntumassa. Omalla kohdallani syyskuun 30. päivän tapahtumat muistuttivat toistamiseen, ettei hyvää susihukkaa ole olemassa.
Susien puolestapuhujat pitävät sutta jonkinlaisena vapaan EU:n lähettiläänä ja jalona erämaan kulkijana. Todellisuudessa susi on kuitenkin röyhkeä, häijy ja viekas pahantekijä.
Suden suojelun johdosta on tultu tilanteeseen, että sudet ovat kesyyntyneet ja liikkuvat ihmisistä piittaamatta. Tilanne on paikoin kestämätön.
Susien pyynti tai häirikkösusien poistaminen on EU:ssa tehty vaikeaksi. Maa- ja metsätalousministeriökin on tilanteessa puun ja kuoren välissä.
Soitto ministeriön virkamiehelle ei antanut yhtään mitään vastausta tähän ongelmaan. Ministeriöstä vain todettiin hyvin virkamiesmäisesti, että EU:n mukaan Suomessa pitää olla 20 susipentuetta ja tilanteeseen pitää vain tottua.
Jotenkin tämä tilanne tuntuu käsittämättömältä. Ainut asia, mistä olimme ministeriön virkamiehen kanssa samaa mieltä, oli, ”että suden kuuluu pelätä ihmistä eikä toisin päin”.
Toivonkin, että voisin taas juoksuttaa koiriani metsässä ilman pelkoa siitä, että jossain vaanii taas se iso Pahahukka.
Asko Kettunen
Lieksa