Vaalien alla liikkeellä voi olla myös vihamielisiä vaikuttajia

Vuoden 2024 ensimmäisellä puoliskolla Suomessa pidetään kahdet merkittävät vaalit. Tammikuun lopulla äänestetään presidentinvaaleissa ja kesäkuun alkupuolella vuorossa ovat Europarlamenttivaalit.

Vaalien lähestyessä ilmassa leijuu myös informaatiovaikuttamisen riski. Etenkin Nato-jäsenyyden myötä Suomen asiat ovat aiempaa suuremman huomion kohteena.

”Vaalien tullessa on tietysti riski jonkinlaisesta vaikuttamisoperaatiosta”, arvelee Harri V. Hietikko, jolta julkaistiin tuore Informaatiosota-niminen tietokirja syyskuussa 2023.

Hietikko on kirjallisuuden moniottelija, hallintotieteiden tohtori, aktiivireserviläinen ja kouluttaja.

Omien sanojensa mukaan hän on ”aikaansa seuraava valveutunut kansalainen”, joka kiinnostui Venäjän informaatiovaikuttamisesta vuonna 2019. Tuore kirja on hänen yhteenvetonsa propagandasta, informaatiovaikuttamisesta sekä dis- ja misinformaatiosta.

Hietikko arvelee, että todennäköinen tapa yrittää vaikuttaa vaaleihin olisi jonkinlainen ehdokkaiden taustoihin kohdistuvat törkykampanja.

”Sellaista, että kaivetaan kompromaattia tai jotain törkyä esimerkiksi Stubbista, Rehnistä tai Haavistosta. Esimerkiksi Mika Aaltolastahan on jo kierrätetty joitakin huhuja”, hän sanoo.

Harri V. Hietikko on aktiivireserviläinen ja informaatiovaikuttamisesta kiinnostunut valveutunut kansalainen. Kuva: Pentti Vänskä

Todennäköisin suunta vaikuttamiselle on hänen mukaansa Kiina tai Venäjä. Toisaalta myös länsiliittolaisilla voi olla omia käsityksiä parhaasta presidenttivalinnasta.

”Kyllä esimerkiksi Yhdysvalloilla on varmasti oma suosikkinsa tuoreen Nato-liittolaisen presidentistä. En nyt väitä, että länsi yrittäisi systemaattisesti vaikuttaa vaalitulokseen, mutta voi miettiä, mihin vedetään vaikuttamisen, diplomatian ja normaalin ulkopolitiikan raja”, Hietikko huomauttaa.

Kaikkein voimakkainta vaikuttamista kannattaa hänen mukaansa silti odottaa itänaapurista. Siihen viittaisi Hietikon mukaan esimerkiksi Venäjän korkean valtiojohdon uudenlainen kommentointi Suomeen liittyen.

”Venäjän osalta uskon, että suunnitelmat Suomeen kohdistuvan informaatiovaikuttamisen suhteen on hetken tauon jälkeen päivitetty ja ne ovat alkamassa uudelleen”, hän sanoo.

Europarlamenttivaaleissa äänestetään koko EU:n alueella, joten myös mahdollinen vaikuttaminen jakautuisi Suomea laajemmalle alueelle. Suomen presidentinvaaleissa ei ole nähty venäjämyönteisyyttä yhdenkään varteenotettavan ehdokkaan puheissa.

EU-tasolla sellaistakin saattaa tapahtua.

”Informaatiokampanjoissa reitti sisäpoliittiseenkin keskusteluun ovat kansalliset kipupisteet, joita pyritään vahvistamaan. Toimitaan niin, että tunnistetaan yhtenäisyyttä heikentäviä tahoja ja pyritään tukemaan niitä kaikkia”, Hietikko kuvaa.

Hänen mukaansa saman voi nähdä esimerkiksi amerikkalaistyylisten kulttuurisotien rantautumisena myös Suomeen.

Etenkin sosiaalisessa mediassa ihmisten käytös on hyvin karkeaa läpi poliittisen kartan. Hietikon mielestä tämä muistuttaa sanomalehtien alkuaikoja, ennen kuin niiden toimintaa alettiin säännellä.

”Lehtiin saattoi kirjoittaa sama ihminen lukuisten eri nimimerkkien takaa. Sellainen kasvottomuuden suoja vastaa paljon nykyisiä internettrolleja”, hän sanoo.

Sosiaalisen median kautta väärää tai harhaanjohtavaa tietoa on helppo levittää ja kohdentaa. Kuva: Cottonbro studio

Miten kansalaisen sitten kannattaisi suhtautua mahdollisiin vihamielisiin vaikuttamisoperaatioihin? Hietikon mukaan tehokkaimmat keinot ovat ”aika tylsiä”.

Ensinnäkin suomalaisten suhteellisen korkea koulutusaste antaa hyvää suojaa informaatiovaikuttamista vastaan. Myös medialukutaito ja lähdekriittisyys on hyvä muistaa.

"Ja jos tulee vastaan jotain todella oudolta kuulostavaa, niin sitä kannattaa kyllä epäillä. Suomessa olemme kuitenkin aika samanlaisia eroistamme huolimatta, pystymme kyllä tunnistamaan roskan niin halutessamme”, Hietikko huomauttaa.