Leski suojeli viidenneksen metsätilastaan
Leena Pyysilta suojeli vapaaehtoisesti viiden hehtaarin kallioisen metsäalueen. Suojelua korvausta vastaan ehdotti metsäkeskus. Rami Marjamäki Kuva: Viestilehtien arkistoSASTAMALA
Metsänomistaja Leena Pyysilta perusti vastikään viiden hehtaarin suuruisen suojelualueen. Pysyvästi rauhoitettu alue jäi hänen omistukseensa.
Suojelusta maksettiin kertakorvaus, joka määräytyi puuston ja maapohjan arvon mukaan.
”Korvaus oli jonkinmoinen. Jos alue olisi hakattu puhtaaksi, ei siitä olisi tullut taas tuloja kymmeniin vuosiin”, Pyysilta pohtii.
Sastamalassa sijaitseva 25 hehtaarin metsätila on Pyysillan miehen kuolinpesä. Valtaosa tilasta on normaalissa talouskäytössä.
Suojelupäätöstä siivitti se, että alueella sijaitsee useita metsälain rauhoittamia luontokohteita. Lisäksi alueella on korkea kallio ja suota, joten alueen hakkuu olisi ollut joka tapauksessa hankalaa.
Alunperin paikallinen metsänhoitoyhdistys teki alueelle hakkuusuunnitelman. Sen jälkeen metsäkeskuksesta otettiin yhteyttä ja ehdotettiin vapaaehtoista suojelua. Alue tarkistettiin ja sieltä löytyi harvinaisia kasvilajeja ja elinympäristöjä, jotka kokonaisuutena muodostavat ihanteellisen, Metso-ohjelmaan sopivan suojelualueen.
Pyysilta neuvotteli lastensa kanssa, ja he tulivat siihen tulokseen, ettei luontoarvoja kannata pilata hakkuilla.
Ympäristöpäällikkö Markus Nissinen Länsi-Suomen metsänomistajien liitosta arvioi, että yhdeksäntoista kahdestakymmenestä metsänomistajasta suhtautuu myönteisesti vapaaehtoiseen suojeluun. Suojelusopimuksia solmivat kaikenlaiset metsänomistajat ikään ja asuinpaikkaan katsomatta.
Ainoa ero on se, että metsätaloudesta elantonsa saavat metsänomistajat suosivat määräaikaista suojelua, kun taas kaupunkilaiset tekevät herkemmin pysyviä suojelupäätöksiä.
Nissisen mukaan pysyvään suojeluun on ohjattu vuosi vuodelta runsaammin rahaa. Tänä vuonna suojelualueiden perustamiseen on käytettävissä lähes 34 miljoonaa euroa eli tilanne on erittäin hyvä.
Sen sijaan määräaikaisen suojelun kohtaloa Nissinen pitää surkeana. Tänä vuonna määräaikaiseen suojeluun eli 10 vuoden mittaisiin suojelusopimuksiin ja talousmetsien luonnonhoitohankkeisiin on käytettävissä seitsemän miljoonaa euroa. Suurin osa rahasta menee vanhojen suojelusopimusten maksuihin.
”Rahoituksen leikkaaminen on selvä poliittinen päätös. Ympäristöhallinto ei halua määräaikaista suojelua”, Nissinen harmittelee.
Määräaikainen suojelu toimii Nissisen mukaan kätevänä astinlautana pysyvään suojeluun. Moni metsänomistaja muuttaa määräaikaisen suojelusopimuksensa lopulta pysyväksi.
Nissisen mukaan metsänomistajat tuntuvat tietävän hyvin metsien monimuotoisuutta turvaavan Metso-ohjelman tarjoamat suojelumahdollisuudet.
Tietämystä kasvattavat metsänhoitoyhdistysten neuvojat, jotka kertovat maanomistajalle vaihtoehdoista leimikonsuunnittelun yhteydessä.
KATJA KOLJONEN
Korvaus oli jonkinmoinen. Jos alue olisi hakattu puhtaaksi, ei siitä olisi tullut taas tuloja kymmeniin vuosiin.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat