EU jätti lokakuussa USA:lle ehdotuksensa kestävän kehityksen säännöiksi, jotka koskevat ympäristöä ja työelämän kohtelua. Ne ovat osa Atlantin ylittävää kauppa- ja investointisopimusta (TTIP), josta neuvotellaan seuraavan kerran helmikuussa. Yhdysvaltojen tarjousta odotetaan viimeistään silloin.
Etu- ja kansalaisjärjestöjen mielipiteet siitä, mikä on riittävä sääntelyn tarkkuus, menivät melko lailla ristiin eilen tiistaina pidetyssä ulkoministeriön kuulemistilaisuudessa.
Luonto-Liiton toiminnanjohtaja Tuulia Syvänen piti kestävän kehityksen ehdotuksia riittämättöminä.
”Kauppapolitiikan pitää kulkea käsi kädessä ympäristöpolitiikan ja työelämän kysymysten kanssa eikä niin, että nämä olisivat kauppapolitiikalle alisteisia”, hän vaati.
Erityisesti hän kantoi huolta Yhdysvaltain riittämättömästä halusta luopua fossiilisesta energiasta.
Yritysten kilpailukyvystä tulee huolehtia sillä, että sääntely on yhtä tiukkaa molemmin puolin Atlanttia. Tällöin amerikkalaisille ei pääse syntymään vääränlaista kilpailuetua, hän esitti.
Metsäteollisuus ry:n päällikkö Jukka Halonen painotti, että kauppapolitiikan sääntöjen pitää jättää varaa yritysten omaehtoisiin toimiin.
”Tulee suosia yritysten vapaaehtoista halua edistää kestävää kehitystä. Jos lähdetään kirjoittamaan liian tarkkoja määritelmiä, on vaarana, ettei sopimusta synny.”
Sopimusten pitää kestää aikaa, koska ne voivat olla voimassa jopa kymmeniä vuosia. Mitä yksityiskohtaisempi sääntely, sen herkemmin se myös vanhenee, tähdensi myös ulkoministeriön (UM:n) kaupallinen sihteeri Kristiina Kauppinen.
UM:n kehityspoliittisen osaston neuvonantaja Suvi Virkkunen kannusti katsomaan kauppapolitiikkaa uusin silmin. YK:n jäsenmaat onnistuivat viime kesänä solmimaan kestävästä kehityksestä yhteiset linjaukset, niin sanotun Agenda 2030:n.
”Politiikka-alat eivät ole siinä toisilleen alisteisia vaan katsotaan, että kaikki hallinto tukee kestävää kehitystä”, hän muistutti.
EU:lla ja Yhdysvalloilla on ympäristöpolitiikassa kummallakin paljon sääntelyä. Lähtökohta on kuitenkin niin erilainen, että sopivaa kompromissia on vaikea saavuttaa.
”Vaikka tavoite on sama, esimerkiksi EU:n puutavara-asetus on menettelyiltään varsin erilainen kuin amerikkalaisten Lacey Act”, Halonen vertasi.
Työelämän kysymyksissä EU käyttää kauppapolitiikkaa kannusteena, Yhdysvallat taas riitojenratkaisua ja sanktioita mahdollisten ongelmatilanteiden hoitoon, kuvasi puolestaan EK:n asiantuntija Eeva Korolainen.
SAK:n asiantuntija Aleksi Kuusisto kaipaa silti lisää kunnianhimoa. Yhtenäiset työelämän pelisäännöt toimisivat hänen mukaansa mallina kolmansille maille, mikä hillitsisi monien tuotteiden halpatuotantoa.
Kaijaleena Runsten