Biolaitoksille kivihiiltä tiukemmat päästörajat: Suomen esitystä ei otettu EU:ssa edes käsittelyyn

Suomen esitystä puuta ja turvetta polttavien isojen voimalaitosten päästörajojen lieventämisestä ei otettu torstaina direktiiviluonnosta käsittelevän foorumin kokouksessa Brysselissä käsittelyyn.

Kokousta oli tähän asti pidetty viimeisenä mahdollisuutena vaikuttaa päästörajoihin ennen kuin EU-jäsenmaat päättävät asiasta ensi vuonna määräenemmistöllä.

Torstain kokouksessa eriäviä mielipiteitä oli paljon eikä niistä keskusteltu juuri lainkaan. Asia oli erään suomalaistulkinnan mukaan täysin solmussa, vaikka se on ollut vireillä yli kymmenen vuotta.

Suomalaisten ongelma on, että muissa EU-maissa ei turvetta ja puuta polteta yhdessä eikä vastaavia ongelmia ole.

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) mukaan asiaa ei ole vielä päätetty, vaikka tilanne ei vaikuta kovin hyvältä. Ministeriö vaikuttaa edelleen komissioon päin.

Tiilikainen on keskustellut asiasta ympäristökomissaari Karmenu Vellan kanssa sekä toukokuussa että viime maanantaina. Sekä komissioon että komisaarille on lähetetty myös kirjelmiä ja keskusteltu tiiviisti muiden jäsenmaiden kanssa.

Hän on todennut, että direktiiviluonnos on johtamassa vääristyneeseen tulokseen biolaitosten hiililaitoksia tiukempien päästörajojen vuoksi.

Suomi jätti luonnokseen jo aiemmin eriävän mielipiteen, joka pudottaisi kustannukset kolmannekseen.

Ympäristöministeriön neuvottelevan virkamiehen Anneli Karjalaisen mukaan energialaitosten on direktiivin hyväksymisen jälkeenkin mahdollista hakea poikkeamaa, mikäli kustannukset ovat hyötyyn nähden liian suuret.

Karjalainen oli Suomen neuvotteluryhmän vetäjä torstaina.

EU:n teollisuuspäästödirektiivi aiheuttaisi Pöyryn laskelmien mukaan suomalaisyhtiöille 430 miljoonan euron kustannukset tiukkojen savukaasurajojen vuoksi 2020-luvun alussa.

Sen sijaan kivi- tai ruskohiiltä käyttäville energialaitoksille on tulossa huomattavasti löysemmät päästörajat. Siten esimerkiksi Puolassa rikki-, typpi- ja hiukkaspäästöt saisivat olla moninkertaiset suomalaiseen puu- tai turvevoimalaitokseen verrattuna.

Direktiivin luonnoksessa esimerkiksi 50–100 megawatin turvelaitosten rikkipäästöjen ylärajan pitää pudota 300 milligrammasta 100 milligrammaan ilmakuutiota kohti, mikä edellyttää tehokkaita ja kalliita rikkipesureita. Sen sijaan kivihiililaitosten yläraja putoaisi 400 milligrammasta vain 360 milligrammaan.

Lisäksi määritellään typpi- ja hiukkaspäästörajoja.

Suomen eriävän mielipiteen mukaan turve- ja puulaitosten rikkiraja pitäisi nostaa 160 milligrammaan ilmakuutiossa. Se vähentäisi tarvittavat investoinnit 430 miljoonasta 130 miljoonaan euroon ja käyttökustannukset putoaisivat 30 miljoonasta 10 miljoonaan euroon vuodessa.