Ecuadorissa Mindon kaupungin lähellä asuva Angel Paz iski pieneen kultasuoneen rakentaessaan luontopolkua tuliharjakotingojen soidinpaikalle.
Tuliharjakotingat ovat komeita, punamustia lintuja, jotka soidintavat läpi vuoden auringonnousun aikaan. Niistä Angel Paz halusi lisätuloja.
Hän ryhtyi rakentamaan maillaan olevalle soidinpaikalle polkua, jotta lintuharrastajien ei tarvitsisi rämpiä viidakossa lintuja nähdäkseen. Paz toivoi turismista tulonlähdettä perheelleen, jonka toimeentulo muodostui pienen tilan karjanhoidosta ja metsänhakkuusta.
Kultasuoni ei löytynyt kuitenkaan soidinpaikalta vaan matkalta sinne. Polkua rakentaessaan Paz huomasi polulle ilmestyvän isoluuria syömään esiin nousseita matoja ja toukkia.
Sama toistui useana päivänä, mistä Paz sai idean. Pystyisikö hän opettamaan luurat hakemaan matoja kutsusta? Hän risti ensimmäisen naaraspuolisen isoluuran Mariaksi – ja onnistui.
Kolmen kuukauden työn jälkeen, kun Paz kutsui Mariaa, se tuli matoaterialle. Myös sen jälkeläiset oppivat saman tavan.
Isoluura on sademetsässä piileskelevä, erittäin vaikeasti löydettävissä oleva lintu. Sana helposti havaittavista linnuista kiersi lintuharrastajien keskuudessa, ja nykyisin Pazin maille suuntaa eri puolelta maailmaa olevia retkikuntia toinen toisensa jälkeen.
Lintuharrastajista muodostuvat tulot ovat merkittävät, sillä yhdeltä peritään 25 dollaria ja ryhmässä voi olla jopa 15 henkilöä. Yhden aamupäivän aikana tuloja voi siis kertyä yli ecuadorilaisen opettajan 250 dollarin keskikuukausipalkan verran.
Polun ylläpitämisen lisäksi Paz kumppaneineen joutuu tekemään töitä saadakseen linnut esiin. Meidän ryhmämme ei onnistunut tarmokkaasta etsimisestä ja kutsuista huolimatta näkemään isoluura Marian neljännen polven jälkeläisiä.
Muita luuralajeja sekä eri tropiikin lintuja Angel ja veljensä Pablo saivat houkuteltua esiin matkimalla lintujen ääniä sekä asettamalla ruokasyötteinä näkyviin matoja tai hedelmiä.
MAIJA-LIISA SAKSA