Maa- ja metsätalousministeriön Parhaat käytännöt -kilpailun voittajat palkitaan Näkijän palloilla ensi viikon Maaseutugaalassa Tampereella.
Kuvataiteilija Tuula Ylivinkka otti työn ilolla vastaan jo toista kertaa.
”Se herätti kotiinpaluun tunteen, että vau, pääsen omasta maailmastani tekemään. Maaseutu on kuitenkin se ympäristö, mistä ammennan kaiken.”
Kehittämistyön edelläkävijöitä etsivä kilpailu pyrkii parantamaan maaseudun elinvoimaisuutta.
”Voima on siellä missä ruoka kasvaa. Ruoka on tulevaisuudessa vielä arvossaan, kun ajattelee sitä, että jossakin päin maailmaa sato kärventyy kuivuuttaan ja toisaalla kaikki hukkuu veteen”, Ylivinkka uskoo.
”Ylettömästä kuluttamisesta on mentävä kohtuullisuuteen. Uskon, että tulevaisuudessa on maataloudessakin enemmän vaihtoehtoja, kaiken tuotannon ei tarvitse olla samanlaista.”
Kaikki eivät voi tänä päivänä elää alkutuotannosta, mutta nykytekniikka mahdollistaa myös etätyön.
”Enemmän se riippuu asenteesta, että kaikki tahot oikeasti haluaisivat pitää maaseudun asuttuna.”
Taiteilijalle itselleen maalla asuminen takaa elämänlaadun.
”Täällä elämä ei ole virtuaalista, vaan todellista. Täällä pysyy kiinni vuodenajoissa eikä pääse leijumaan ja unohtamaan, mistä se ruoka tulee.”
Työrauha on parempi kuin kaupungissa. ”Tempo on sopiva. Olen työhullu, mutta täällä saan kuitenkin olla oman aikani herra, mitä teen ja milloin.”
Rannankylän vanha kansakoulu on Ylivinkan syntymäkoti, jossa hän on asunut ja työskennellyt lähes kolmekymmentä vuotta. Kotinsa ovet hän avasi kesänäyttelyille viisi vuotta sitten.
”Näyttelyni olivat sitä ennen olleet muualla, joten monille tuli vähän yllätyksenä, mitä oikeasti teen. En olekaan pajukorien tekijä”, Ylivinkka nauraa.
Omalla kylällä taiteilijaa ei kuitenkaan ole kummeksittu.
”Mielestäni se on ihan tyhjä hokema, että maalla olisi ahdistavaa. Kyllä ympäristö hyväksyy, kun vain sitkeästi tekee ja on reilusti oma itsensä.”
HENNA VAINIO