Orimattilalaisen Mila Teräksen (s. 1975) romaani kertoo lähinnä kahdesta sukupolvesta.
Teresa on avioitunut turkkilaisen miehen kanssa. Hän tulee nelivuotiaan Salme-tyttären kanssa Istanbulista Suomeen huolehtimaan isoäitinsä viimeisistä viikoista. Äidin ja uhmakkaan tytön välit eivät ole ongelmattomat.
Romaanin toinen näkökulma on isoäidin. Helvi elää mielessään raskaita sotavuosia ja toimii lottana sotasairaalassa. Hän kokee äitinsä tuskan, kun veli kaatuu rintamalla. Avioliitto sodan vammauttaman Taiston kanssa kääntyy karuksi.
Aiemmin nuorten- ja lastenkirjoja kirjoittaneen Mila Teräksen romaani virittelee odotuksia moneen suuntaan. Osin kokonaisuus jää teemojensa suhteen hajanaiseksi, mutta silti romaanissa on paljon hyvää.
Etenkin Helvin arki sodan seurausten kohtaajana hoitotyössä välittyy vahvasti. Vaikka viime vuosina on ilmestynyt lukuisia sotavuosiin eläytyviä romaaneja, Mila Teräksen luoma lotta täydentää niitä perustellusti.
Välähdykset istanbulilaisesta elämänmuodosta tuovat eksoottista lisää. Harmaitten enkelien ydintä onkin arjen kannatteleminen eri aikoina ja eri kulttuureissa. Ruoka on siinä olennainen osa. Läheisten ruokkiminen on rakkautta, vaikka se välillä vääntyy kiukuksi: Nyt syöt!
Teresan äidin kohtalo jää ohueksi. Isän, Helvin pojan, väkivaltaisuutta väläytetään. Aikuisen Teresan ja isän välisissä kohtaamisissa paljastuu alitajunnan tunnelukot.
Kuten sota jättää jälkipolviin asti heijastuvat traumansa, traumoja jättää perheväkivaltakin.
Pieni Salme puhuu yli romaanin puolen välin vain turkkia.
Vieras kieli korostaa nelivuotiaan vierautta ja toisen kulttuurin mukana oloa, mutta lapsen ilmaisun sävyillä olisi lukijalle merkitystä.
Äidin mielteet ja vastaukset eivät aina kerro tytön sanojen sisältöä.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Mila Teräs: Harmaat enkelit.
219 sivua. Karisto.