Turpeella on kautta aikain ollut käyttöä.
Ensin sitä tarvittiin navetoissa ja talleissa kuivikkeena, ja lantaseos oli peltojen erinomaista maanparannusainetta.
Nykyään maatumaton pintaturve on mainio kasvualusta vihannestuotannossa ja kotien kukkaruukuissa. Maatunut pohjaturve käy kauneudenhoitotuotteissa kasvonaamioihin ja muuhun ihonhoitoon. Pääosa turpeesta on mustaa ja maatunutta, ja pääkäyttönsä mukaan sitä nimitetäänkin polttoturpeeksi.
Energiavarojen niukkuus on maailmalla nostanut niiden arvoa. Meillä ei ole kivihiiltä, öljyä eikä maakaasua, mutta energiaturve on kansallinen rikkautemme. Sen käyttö vähentää energian raaka-aineiden tuontitarvetta ja parantaa siten merkittävästi kauppatasettamme. Se on myös pelastuksemme kriisitilanteissa.
Turpeen käyttö työllistää runsaasti väkeä juuri niillä syrjäseuduilla, joilla on pahin puute tuloista ja työpaikoista. Käyttämällä kotimaista polttoainetta voimme säästää rahaa moneen tärkeään yhteiskuntamme tehtävään: vanhusten hoitoon, mielenterveyspalveluihin, liikenneväylien parantamiseen ja lukuisiin muihin tarpeisiin.
Pelätyn ilmastonmuutoksen torjumiseksi olemme ottaneet kunnianhimoisen tavoitteen lisätä bioenergian käyttöä.
Tämä lisäys haluttaisiin tehdä suurelta osin puuta polttamalla. Sekin palaa puhtaimmin ja tasaisimmin seoksena turpeen kanssa.
EU on luonnonsuojelijain painostamana julistanut turpeen uusiutumattomaksi luonnonvaraksi.
Suon pinnassa elävä rahkasammalpoloinen ei onneksi tätä tiedä. Joka vuosi se kasvattaa latvaansa vähän uutta pituutta, ja tyvipäästään se lahoaa. Tällä tavoin joka vuosi muodostuu lisää kasvu- ja polttoturvetta – ainakin Suomessa enemmän kuin turpeen vuosittainen käyttömäärä. Kansallisvarallisuutemme siis kasvaa jatkuvasti!
Turpeen tarjoamien suurten etujen vastapainona joudumme sietämään myös sen tuotantoon liittyviä haittoja. Vedenjakaja-alueilla vedet ovat aina olleet tummia, mutta turpeen hyödyntäminen on tuonut vielä oman lisänsä.
Turvetuotannon haitat ovat pieniä, jos vertaamme kilpailevaan kivihiileen.
Hiilen louhinnassa kuolee vuosittain tuhansia kaivosmiehiä.
Turpeen haitat kohdistuvat pääasiassa vesistöihin. Vesistöhaitta ei ole peruuttamaton. Uutta puhdasta vettä syntyy sateista jatkuvasti, ja veden puhdistus poistaa haittoja. Tämä havaittiin konkreettisesti täällä Keski-Suomessa, kun Äänekosken tehtaiden alapuolinen vesistö puhdistui jätevesien paremmalla käsittelyllä.
Hyökkäily turpeen energiakäyttöä vastaan on saanut suorastaan hysteerisiä piirteitä.
Hurmosliikkeenomaista taistelua johtaa entinen ministeri yhdessä Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan kanssa. Heidän taistelunsa kotimaista energiaa vastaan ansaitsisi varmaan ansiomerkin hiilen- ja öljyntuottajilta.
Mielestäni heidän kannattaisi ennemminkin olla edistämässä tutkimusta ja menetelmien kehitystä turvetuotannon vesistöhaittojen vähentämiseksi.
Tapio Laiho
metsänhoitaja
Jyväskylä