Ruotsalaisen Anne Swärdin (syntynyt 1969) esikoisromaani Kesällä kerran (alkuteos Polarsommar, 2003) voitti aikoinaan August-palkinnon.
Suomennosta saimme odottaa yhdeksän vuotta. Tekijän varsinainen läpimurtoteos Viimeiseen hengenvetoon ilmestyi suomeksi vuosi sitten ja keräsi kehuja.
Kesällä kerran kuvaa alkujaan nelihenkisen, varsin idyllisen perheen hajoamista. Murros on käynnistynyt, kun ovelle on tuotu tyttövauva Kaj. Perheen isä on tytön isä, mutta hän hylkii tulokasta.
Äiti ottaa vauvasta vastuun, yrittää kiintyä, mutta se on vaikeaa, sillä lapsi on muistutus puolison syrjähypystä. Velipuolet suhtautuvat luontevammin. Kajn ja Kristianin tunneside kehittyy jopa erityisen vahvaksi.
Kukaan romaanissa ei tahdo kenellekään pahaa, mutta tapahtumat etenevät painollaan kuin kivivyöry. Jokainen on uhri mutta myös uhka.
Vielä 22-vuotiaana Kaj on kaikille haaste: rakkaudennälkäinen, julma, omapäinen, vaikeaselkoinen ja takertuva. Hänen tunteettomuutensa kiinnostaa lääkäriksi aikovaa Kristiania mutta kauhistuttaa muita. Kaj on aina ollut riidat sytyttävä kipinä.
Isä on lähtenyt perheestä vuosia ennen kuin romaani käynnistyy. Isoveli Jens on aviossa mutta lähtee äitinsä kanssa etelänmatkalle, vaimon vastustuksesta huolimatta. Kristian palaa kotiin Kajn seuraksi ja kaitsijaksi.
Kertojina vuorottelevat kaikki osalliset. Kun jokainen saa ajattelunsa julki, jokaista voi ymmärtää.
Kolme romaania kirjoittanut tekijä on itse sanonut, että perhe edustaa aina yhteiskuntaa pienoiskoossa, vallan ja vaikutusten kuviot ovat vastaavia. Se pitää paikkansa erityisesti tässä tarinassa, kun perheeseen kuuluu poikkeava yksilö.
Romaani on inhimillinen ja lohduttomuudessaan mieleenjäävä. Se välittää ihmisten toivon ja sinnittelyn, mutta onni pakenee jokaista kurotusta.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Anne Swärd: Kesällä kerran.
Suomentanut Katriina Huttunen. 234 sivua. Otava.
ANNE SWÄRD