Eduskuntavaalit ovat takana ja hallitustunnustelut Juha Sipilän johdolla alkaneet. Tulos noudatteli pitkälti ennusteita, veret seisauttavat voitot ja karmaisevat tappiot jäivät toteutumatta.
Uusi hallitus perii vaikean eurooppalaisen taloustilanteen sekä kotimaan rakenneongelmat, joiden ratkaisemiseen mahdollinen kapeampi hallituspohja antaa uudenlaisia mahdollisuuksia.
Onnittelut suurimmalle puolueelle ovat kiistatta paikallaan. Puolueesta riippumatta kiitokset kuuluvat myös jokaiselle kampanjatyöntekijälle, lehtisten jakajalle, teltalla vierailleelle ja keskustelutilaisuuksia kuunnelleelle.
Demokratia on vahva voima, ja kansa on näyttänyt haluamansa tien seuraavaksi vaalikaudeksi. Poliitikkojen vastuulla on nyt viedä muutokset eteenpäin.
Vaalien vaikutukset tuntuvat myös Brysselissä. Ainakin kaksi kollegaa parlamentista palaa kotimaan eduskuntaan. Tilalle nousee yksi Brysselin konkari ja toinen, uusi kasvo.
Ennen kaikkea muutos näkyy tietysti suomalaisittain EU:n neuvostossa, kun ministeriruletti pyörähtää tulevina viikkoina eteenpäin.
Europarlamentaarikolle uusi hallitus tarkoittaa uusien siteiden luomista ja toimivan yhteistyön rakentamista tuoreiden toimijoiden kanssa. Prioriteetit työn takana eivät kuitenkaan muutu.
Maaseudun kehittäminen ja suomalaisen maatalouden tulevaisuuden turvaaminen EU:ssa ovat omissa tavoitteissani täsmälleen yhtä tärkeitä kuin ennen, riippumatta ministerin nimestä ja hallituksen kokoonpanosta.
Kokoomus on näyttänyt Jari Koskisen ja Petteri Orpon ministeriaikana, että EPP-ryhmän kautta on erinomaiset mahdollisuudet vaikuttaa eurooppalaiseen maatalouspolitiikkaan.
Turvemaan kyntökiellon kumoaminen, 141-tuen jatkajaksi saatu ”Suomi-pykälä” sekä paraikaa käynnissä oleva prosessi tukitarkastusten järkevöittämiseksi ovat tästä erinomaisia esimerkkejä.
Kokoomus ei hylkää maaseutua jatkossakaan - jää keskustan johdon käsiin, miten yhteistyön mahdollisuuteen suhtaudutaan.
Kyse ei myöskään ole vain keskustasta ja kokoomuksesta. EU-vaikuttaminen on sitä helpompaa, mitä laajemmalla rintamalla sitä tehdään. Maa- ja puoluerajat ylittävä yhteistyö on täällä politiikan alasta riippumatta onnistumisen edellytys, ei harvinaisuus.
Suomalainen maataloussektori on onnistunut luomaan toimivan, tehokkaan ja kokoonsa nähden erittäin vaikutusvaltaisen verkoston, jonka avulla kotimaisen viljelijän etujen ajaminen on tehty mahdolliseksi. Kenenkään tarkoituksena ei liene hukata tätä perintöä, mutta sen vaalimiseksi tulee tehdä töitä.
Uskon ja luotan, että kaikki osapuolet näkevät rakentavan yhteistyön mahdollisuudet EU-asioissa. Maaseudun elinvoimaisuus on lopulta koko Suomen – ja myös Euroopan – yhteinen kysymys.