Kolmanteen paastonajan sunnuntaihin liittyvät erityisesti kertomukset pahojen henkien ulosajamisesta. Pahuuden pääruhtinas on sielunvihollinen, joka tekee tuhoavaa työtään ihmisten keskuudessa. Hänen valtakuntansa on pimeyden valtakunta. Mutta Jeesus on pahan vallan voittaja. Hänen kauttaan ihminen pääsee Jumalan valtakuntaan.
Jeesus käy evankeliumitekstissämme keskustelua juutalaisten kanssa. Juutalaisten sävy tuntuu kireältä. ”Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki”, he sanovat hänelle. Heidän tuntojaan on loukattu, koska he eivät ymmärrä Jeesuksen mukanaan tuomia hyviä uutisia. Jeesuksen sanoma on kohti käyvä: ”Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.” Hänen sanansa saavat juutalaiset kuitenkin poimimaan kiviä, sillä he eivät usko Jeesukseen.
Uskomisen asia voi tuntua ihmiselle työläältä siksi, että siinä puhutaan hyvin isoista asioista: antautumisesta, heittäytymisestä, luottamisesta. Näin voimme kuvata uskoa. Tällöin huomaamme, että kyse on halusta vastaanottaa ja uskoa jokin valmis ja meille tarkoitettu asia. Sen hintaa ei mitata rahassa. Sen hinta on paljon suurempi. Sen saa kuitenkin ottaa vastaan ilmaiseksi.
Se on evankeliumi. Ilosanoma siitä, että Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten kaikki synnit Golgatan ristillä. Kun sen uskoo ja haluaa pitää siitä kiinni, pääsee taivaaseen. Hyvä lukija, usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Evankeliumia riittää niin paljon, että sitä saa käyttää vaikka kuinka monta kertaa joka päivä. Se on tarkoitettu käytettäväksi ja tätä elämän leipää tarjotaan jokaiselle. Tämä hyvä uutinen on siis omistettavissa uskon kautta.
”Jumalan rauhaa rinnassansa / ken kantaa maassa kuoleman / on onnellinen kulkeissansa / maan vieraan poikki taivaaseen” (Siionin laulu 129:1).