Tällaista erikoiskalustoa soratiet vaativat kunnossapitoon

Sorateiden kesäaikainen kunnossapito lähtee alulle jo kevättalvella. Paksut aurauspenkat ovat tehokas eriste, jolloin tien keskikohta alkaa sulaa, mutta jäässä olevien pientareiden kautta sulamisvedet ei pääsekään ojiin.

Kun aurauspenkat poistetaan hyvissä ajoin, routa sulaa tasaisemmin koko tien leveydeltä ja tie kuivahtaa lanauskuntoon nopeammin, neuvoo tienhuoltoon ja siinä käytettävään kalustoon erikoistunut Ari Kauhanen Leppävirralta.

Vaikka routaa vielä olisikin, Kauhanen suosittelee kevyttä lanausta melko varhain, jolloin tie kuivuu nopeammin.

Lanauksessa muotoilu on kaiken a ja o. Tien kuperaksi muotoilun on jatkuttava ojan pohjaan saakka. Kauhanen kertoo, että usein näkee mainiosti muotoillun tien keskiosan, mutta tarkemmin tarkasteltuna havaitaan maavallit tien kummallakin reunalla. Valli estää sadeveden virtauksen ojaan, jolloin vesi pyrkii imeytymään tien rakenteeseen. Ongelma korostuu syystalvesta, jolloin teiden reunat routaantuvat pahasti ja keväällä tien reuna saattaa roudan sulaessa jopa sortua ojaan.

Leppävirtalainen Tiepaja oy toimii laatu edellä. Emme ole halvin, mutta olemme taatusti paras, vakuuttavat Petri Hyvärinen (vas.), Ari Kauhanen ja Teemu Nyyssönen. Kuva: Visa Vilkuna

Leppävirralla asuvan Kauhasen Nerko oy on tehnyt pitkään sekä tienhoidossa tarvittavaa erikoiskalustoa että itse tien hoitoa. Kauhasen ja paikallisen kuljetusyrittäjä Teemu Nyyssösen parisen vuotta sitten perustama Tiepaja oy puolestaan tarjoaa kattavaa palvelua yksityisteille.

”Meidän kautta saa kaikkea teiden suunnittelusta teosta ylläpitoon ja tarvittaessa vanhan tien poistoon asti”, Kauhanen lupaa.

Tiepajan ringissä on kaikkiaan kymmenen urakoitsijaa Leppävirran kunnan alueelta. Tiekunnilta tulevat työt jaetaan aina siten, että turha liikkuminen tulee minimoiduksi.

Ringissä mukana olevilla on avoimen rehti toimintatapa, mikä sujuvoittaa asiakaspalvelua. Kun jonkun kalusto joskus rikkoontuu, tie ei jää hoitamatta, sillä kaverilta löytyy apua. Talvikunnossapidossa kymmenen hengen porukka mahdollistaa yrittäjien talvilomien pitämisen.

Tien kunto ja koko ratkaisevat käytettävän kaluston. Tiepajan ringissä traktoreiden koko vaihtelee 135 Fergun ja 300-hevosvoimaisen tehotraktorin välillä.

Kauhanen on ajanut tiekarhua ammatikseen, joten kokemusta on kertynyt siltäkin puolelta. Hänen näkemyksensä mukaan sorateiden kunnostuksessa pärjää varsin hyvin ilman tiekarhuakin.

Tiekarhua huomattavasti edullisemmalla traktorilla lanaa vedetään aina koskemattomalta ja pitävältä tien pinnalta, mutta karhun vetopyörät ovat irrotetulla pehmeällä alustalla. Tämä näkyy helposti irrotustehossa. Toinen hankaluus tiekarhun käytössä on kuskin näkymä. Traktorilla lanattaessa kuski näkee, mitä terän edessä eli tärkeimmässä kohdassa tapahtuu, mutta karhun kuski näkee vain terän takapuolen.

Traktorilanan ensimmäisen terän on otettava reilu kerros irti tien pinnasta ja kyettävä pitämään sitä riittävä määrä mukanaan. Monissa suorateräisissä lanoissa vaarana on, että osa maasta karkaa terän oikean päädyn kautta pientareelle. Kauhanen pitää erittäin tärkeänä sitä, että ensimmäisen terän oikeassa päässä on kyllin iso siiveke, joka estää maamassan karkaamisen pientareelle.

Markkinoilla olevien lanojen ulottuvuus oikealle on useimmiten riittämätön. Lanaa vetävän raskaan traktorin on tällöin mentävä liian lähelle ojan piennarta, jolloin tien rakenteen rikkoutuminen on ilmeinen.