Reijo Eira on tarvinnut elämässään monenlaisia kädentaitoja. Hän on työskennellyt muun muassa kelloseppänä ja kirvesmiehenä.
”Käsityöläisille on tyypillistä, että jos yhtä osaa tehdä käsillä, osaa myös toista.”
Pirtin seiniä koristavat värikkäät maalaukset, joiden aiheita on ammennettu Lapin luonnosta. Pensselin varressa ovat olleet sekä Eira että Enna Isojärvi.
Elämä on kuljettanut Eiraa lapsuuden jälkeen Ruotsiin ja Ouluun, mutta lopulta hän on palannut Kittilän Kiistalaan. Kellosepän ammattitaidon hän hankki oppipoikana Oulussa. Niitä peruja ovat myös hopeatyötaidot.
Enontekiön saamelaispuvun hän on tehnyt itselleen koruja myöten.
Eiran käsissä poron nahka taipuu moneen muuhunkin kuin nutukkaisiin, esimerkiksi karvalakkeihin. Peski eli päällystakki kannattaa Eiran mukaan tehdä vain tilauksesta.
”Se on kovatöinen ja valmis peski on arvokas. Olen ostanut peskiä varten taljat valmiiksi teollisesti esikäsiteltynä. Siinä rasva liotetaan rummussa.”
Peskiin tarvitaan viiden raavaan poron taljat. Vasan taljoja menee seitsemän kappaletta.
Sisna on poronnahkaa, josta karvat on poistettu. Sisnaa on käytetty perinteisesti esimerkiksi laukuissa ja komsion eli kehdon päällyksenä.
”Karvan voi irrottaa eli nivottaa lumihangessa ja vedessä. Kun talja on peitettynä talven ajaksi lumen alle, irtoavat karvatupet nahasta. Sen jälkeen taljat voi laittaa vielä virtaavaan jokeen.”
Eira on pitänyt nutukaskursseja kansalaisopistossa kolmena vuotena.
Nutukkaiden lisäksi kursseilla on opeteltu tekemään esimerkiksi kintaita ja säpikkäitä eli säärystimiä.
LAURA KYLMÄMAA