Teistä ja silloista puhuminen ei ole muodikasta, vaan usein se leimataan halventavasti siltarumpupolitiikaksi. Sitä se ei suinkaan ole. Kysymys on kymmenien miljardien yhteisestä omaisuudesta, jonka nyt annetaan rapistua.
Huolimatta siitä, että teiden ja siltojen korjausvelka on kasvanut jo vuosikymmeniä, päätti pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus kevään budjettikehysriihessä leikata liikenteen väylärahoituksesta sata miljoonaa euroa.
Suomen tieyhdistyksen laskelmien mukaan teiden korjausvelka on jo 1,5–2 miljardia euroa. Velka kasvaa nykyisellä tahdilla jopa 200 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän verran tarvitaan lisää rahaa, jotta tiet pysyisivät edes nykyisessä kunnossa.
Teiden rapautuminen on hyvin päättäjien tiedossa. Kataisen hallituksessa liikenneministerinä olleen Merja Kyllösen (vas.) mielestä Suomen pääteiden päällysteiden kunto on huono ja alemman tieverkon tilanne katastrofaalinen. Kyllönen muistutti, että teiden korjaaminen tulee kaksin verroin kalliimmaksi, jos pohjarakenteet pettävät. (MT 20.5.2013)
Teiden rapautumisen lisäksi tuhannet sillat vaativat pikaista korjausta. Liikenneviraston arvion mukaan 7 000 siltaa on tulossa peruskorjausikään vuoteen 2020 mennessä.
Kataisen hallituksen liikennepolitiikka keskittyikin enemmän teiden kuormittamisen lisäämiseen kuin korjaamiseen. Hallitus päätti nostaa ajoneuvoyhdistelmien suurimman sallitun painon 60 tonnista 76 tonniin. Päätöstä perusteltiin kuljetusten kilpailukyvyn parantamisella ja päästöjen vähentymisellä.
Päätöksen seurauksena yhä enemmän teitä ja siltoja tuli painorajoituksen piiriin. Painorajoitettujen siltojen määrä kasvoi reilusta sadasta viisinkertaiseksi. Varsinais-Suomessa rajoitusten määrä seitsenkertaistui. Säästöjen sijaan kuljetuskustannukset nousevat, koska heikkokuntoiset tiet ja sillat pitää kiertää.
Kesäkuussa aloittaneen Alexander Stubbin (kok.) hallituksen liikennepolitiikka ei näytä yhtään edeltäjäänsä paremmalta. Hallitusohjelman mukaan liikenneinvestoinnit painottuvat Helsingin ja Espoon tunneleihin ja Tampereen raitiotiehen.
Tieyhdistyksen toimitusjohtaja Jaakko Rahjan mukaan esimerkiksi länsimetron hyöty-kustannussuhde on huomattavasti alle yhden. Rahjan mielestä tällaisena aikana valtion kannattaisi sijoittaa varoja sellaiseen, joka tuottaa. (MT 9.7.)
Alempiasteisten teiden ja yksityisteiden tilanne on huonompi kuin teiden keskimäärin. Pääosa vähistä rahoista menee pääteiden kunnostamiseen.
Varsinais-Suomen elykeskuksen tienpidon asiantuntijan Vesa Virtasen mukaan pääteitä painotetaan kuitenkin liiaksi. Kärsijöinä ovat maanviljelijät, joita esimerkiksi Varsinais-Suomessa on paljon. Isot tilat vaativat isoja kuljetuksia.
Tieyhdistyksen puheenjohtaja Juha Marttila muistuttaa, että siltojen huono kunto ja teiden heikko kantavuus estävät monin paikoin puutavaran ja maatalouden kuljetuksia. Tämä vaarantaa muun muassa hallituksen biotalousstrategian, koska uusiutuvat luonnonvarat jäävät pohjattomien teiden ja kantamattomien siltojen taakse.
Stubbin hallitus päätti ensitöikseen perua joitakin edellisen hallituksen päätöksiä. Ensi syksyn budjettiriihessä hallituksella on oiva tilaisuus luopua myös tienpidon määrärahaleikkauksesta.
Liikenneväylien kunnostukseen pitää leikkausten sijaan osoittaa nopeasti lisää varoja. Näin ainakin hidastettaisiin elintärkeän kansallisomaisuuden rapautumista, ja saataisiin nopeasti uusia työpaikkoja. Tienpidosta säästäminen tulee todella kalliiksi.