Puolueettomina asiantuntijoina esiintyvät virkistyskalastuksen edustajat ja Jasper Pääkkösen kaltaiset julkkikset haluavat järjestää Suomen lohenkalastuksen uudelleen. Heidän perustelunsa vaihtuvat tilanteen mukaan, mutta tavoitteena on lohenkalastuksen siirtäminen rannikolta jokiin.
Toimenpiteet lohen lisääntymismenestyksen varmistamiseksi tulisi kuitenkin keskittää ennen kaikkea sinne, missä kalan lisääntyminen konkreettisesti tapahtuu.
Syyt lohikantojemme heikkenemiseen löytyvät poliitikkojen aikoinaan tekemistä valinnoista jokiemme käyttötarkoituksen suhteen. Sähköntuotanto katsottiin joessa lisääntyviä kalakantoja tärkeämmäksi.
Kutujokien kunnostamisen sijasta lohen poikastuotantoa ryhdyttiin elvyttämään rannikkokalastusta säätelemällä. Vuosien varrella kalastusrajoituksia on tiukennettu ja välillä helpotettu määräajaksi.
Eniten rajoituksista ovat kärsineet rannikkokalastajat Selkämerellä, missä lohisaalis on 20 vuodessa pienentynyt kymmenesosaan.
Useat niistä tavoitteista, joita toistuvasti ja lisääntyvästi on esitetty ehtona kalastusrajoitusten lieventämiselle, on saavutettu. Vaelluspoikasten määrä on kymmenkertaistunut sekä Tornionjoessa että Simojoessa vuoden 1996 jälkeen.
Lohikantojen elpymisestä huolimatta kalastusrajoituksia ei ole haluttu lieventää, koska perimmäisenä tavoitteena on kalastuksen siirtäminen jokiin joka tapauksessa.
Ensin asiaa perusteltiin jokien elämyskalojen suurempana tuottona ammattikalastajan pyytämään loheen verrattuna. Kun kalatalousalan yrittäjien eriarvoistaminen kyseenalaistettiin, keskustelun ytimeksi tuli sekakantakalastus, joka sekin edellyttäisi kalastuksen keskittämistä jokiin.
Tapani Pakarisen (HS 10.4.) mainitsemien Mörrumin ja Emån lohia ei kuitenkaan ole ollut ammattikalastuksen saalisnäytteissä kuin yhden kerran, ja tällöinkin vain yhden prosentin verran Perämeren näytteessä vuonna 2011 (RKTL 14/2012).
Selkämerellä tapahtuva lohenkalastus ei siis ole minkäänlainen uhka näiden jokien lohikannoille.
Jos kalojen kutualueet on pilattu tai vahinkoeläinkantojen säätely laiminlyöty, tilanteen korjaaminen on aloitettava näistä kysymyksistä.
Mikäli lohen lisääntymisen todettaisiin näistä korjaustoimenpiteistä huolimatta olevan vaarassa ja nimenomaan kalastuksen takia ja kalastus tästä syystä päätettäisiin lopettaa, biologisin perustein tehtävän päätöksen tulisi koskea kaikkea kalastusta niin meressä kuin joessa.
Toivoisimme ympäristöministeri Ville Niinistön käsittävän tehtävänsä laajemmin.
Pelkän luonnonsuojelun sijasta vesien ja kalavarojen käyttöä tulisi suunnitella kokonaisvaltaisesti eri osapuolet huomioon ottaen.
Sami Veneranta
ammattikalastaja, puheenjohtaja
Selkämeren Ammattikalastajat ry
Maria Saarinen
FM, biologi
Livia / Kalatalous- ja
ympäristöopisto