Suuret ikäluokat lähtivät aamuisin kansakouluun hyvin mielenkiintoisen aamupalan voimin.
Terveyspommi koostui vehnäpullasta, kahvista, maidosta ja sokerista. Se oli pullamössöä, jossakin päin Suomea mosoa, ja varmasti nimiä oli enemmänkin.
Sitten nämä lapset kasvoivat aikuisiksi, ja seuraava sukupolvi vaihtoi pullamössön maissilastuihin, riisimuroihin, sämpylöihin ja ties mihin.
Mutta sana jäi elämään. Itse pullamössöä syönyt sukupolvi alkoi käyttää sitä pilkkanimityksenä nuoremmista, jotka siis eivät kyseistä herkkua edes tunteneet.
Vanhempiensa mielestä liian helpolla elämästä selviävät nuoret saivat nimen pullamössösukupolvi.
Kieli, elämä ja yhteiskunta muuttuvat koko ajan, mutta joskus eri tahtiin. Ilmiö katoaa, mutta sitä kuvaava sanonta jää. Joskus sanan alkuperäinen merkitys unohtuu, tai sana saa uuden merkityksen. Tämä palsta seikkailee sanojen elävässä maailmassa.
JUHA NEVALAINEN