Suomella on kaksi pääongelmaa. Toinen on pitkään jatkunut taloudellinen lama. Toinen on turvallisuuspoliittinen ongelma.
Hallitusohjelmassa on edelleen yhteiskuntasopimus, jolla pyritään sisäiseen devalvaatioon. Ruotsalaiset tulivat aikanaan hyvin nopeasti siihen tulokseen, että Ruotsissa se ei onnistu ja siksi heidän pitää pysyä omassa valuutassaan. Ei tule onnistumaan Suomessakaan.
Moni ulkomainen asiantuntija on käynyt sanomassa, että Suomen lama johtuu väärästä valuutasta. Uuden hallituksen ohjelman monet kohdat ovat kuitenkin näpertelyä, jolla vientiteollisuuden hintakilpailukyvyn tuntuva nousu ei toteudu.
Ukrainan kriisin takia Suomi on nostettu näkyvästi esiin Venäjän mediassa. Oleellisin viesti on, että Suomea ja Ruotsia pidetään nyt vihollismaina, jotka ovat menneet liittoon Naton kanssa.
Keväisessä Reserviupseeriliiton järjestämässä turvallisuuspoliittisessa seminaarissa asiaa kysyessäni yksikään puolueensa edustaja ei pitänyt tätä arviota oikeana. Vaikka suomalaisen median hiljaisuudesta voisi päätellä, että isäntämaasopimus on pelkkä optio, asia on tulkittu Kremlissä toisin.
Eduskuntapuolueiden johtajat ovat ilmeisesti sitä mieltä, että Suomi on toiminut viisaasti hankkiessaan Nato-kortin hihaansa. Siinä Suomi on tehnyt pahan virhearvion.
Venäjä ei jää odottamaan, että esimerkiksi Nato laittaa veitsen Pietarin kurkulle tuomalla ohjuksensa kivenheiton päähän Pietarista. Leningradin piiritys on venäläisten kollektiivisessa muistissa, ja sen estämiseksi Venäjä on valmis koviin toimenpiteisiin.
Jos Venäjän ja Naton tilanne menee sodaksi, itärajan takaa tulee ensin rautaa ja sitten nootti, että Suomen ei pidä ottaa isäntämaasopimusta käyttöön. Kaikki turvallisuuspoliittiset ratkaisut toimivat nimittäin hyvin sotatoimiin saakka, jolloin ne vasta testataan.
Tuntemattoman sotilaan Honkajoen rukous ei sittenkään tullut kuulluksi: ”Varjele noita Suomen herroja, etteivät ne toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn”.
Antero Ollila
TkT
Porvoo