Mikä mahtaa olla tarkoitus uuden kemeralain 35 kuution hehtaarikohtaisella energiapuun vähimmäismäärällä? Jos tarkoitus on, ettei ravinteita turhaan viedä metsästä pois vaan ne jäävät metsän lannoitteeksi, tavoite saavutetaan.
Vai onko tarkoitus se, että nuori metsä hoidetaan vasta sitten, kun tuo 35 kuutiota energiapuuta löytyy? Vai ovatko EU:n ”luonnonsuojelijat” päässeet Suomi-poikaa vedättämään?
Itse olen hankintahakkuuna korjannut omasta metsästä 10–30 kuutiota hehtaarilta nuoren metsän hoitokohteista. Niistäkin on tullut vuosittain perävaunullinen rekka täyteen. Kemeran kanssa siitä on joitakin euroja jäänyt plussan puolelle.
Kun taimikot on aikanaan hoidettu hyvin, 35 kuutiota hehtaarilta on turhan suuri tavoite. Sinne metsään ne puut minulta jatkossa jäävät. Mitä nyt omiksi polttopuiksi ajelen.
Ilmeisesti meidän omatoimisten metsänomistajien energiapuita ei valtion suuressa energiapuusavotassa enää tarvita.
Ossi Ruotsalainen
Kangasniemi