Miljoonia kiloja liian vähän kalaa – kala-ala kärsii lupien puutteesta, ja tulevatkin tavoitteet ovat uhattuina

Suomessa jäädään kalantuotannon tavoitetasosta jälkeen noin 12 miljoonalla kilolla.

Vuonna 2014 valmistuneessa kansallisessa vesiviljelystrategiassa Manner-Suomessa kasvatetun kalan tavoitetasoksi asetettiin 20 miljoonaa kiloa vuonna 2022. Tällä hetkellä kasvatusmäärä on noin 14 miljoonaa kiloa. Lähes puolet kasvatuksesta tapahtuu Ahvenanmaalla.

Strategian taustalla on hallituksen halu lisätä kotimaisen kalan kulutusta. Nyt tuontikalaan käytetään lähes miljoona euroa joka päivä.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan tekee suomalaisesta kalankasvatuksesta myös entistä tärkeämmän huoltovarmuuskysymyksen.

Hallitus on asettanut tulevaksi tavoitteeksi 25 miljoonan kalakilon tuotannon Manner-Suomessa vuonna 2030.

Onnistuminen vaatisi kasvatusmäärien kolminkertaistamista vuosikymmenen loppuun mennessä. Tämä edellyttäisi ympäristölupaa kymmenille uusille kasvattamoille nopealla aikataululla. Kasvatuslaitoksen käyntiin saaminen kestää kolmisen vuotta.

”Tällä hetkellä ei ole tulossa yhtäkään uutta lupaa”, Ahvenanmaalla toimivan Nordic Troutin toimitusjohtaja Alf-Håkan Romar kertoo.

Nykyisissä ympäristölupaprosesseissa korostetaan ravinnekuormasta tehtyjä mallinnuksia. Mallinnukset antavat käsityksen hetkellisistä ympäristövaikutuksista. Niiden lisäksi tarvitaan myös viranomaislausunto.

Ympäristölupa voi kaatua lupaa vastustavaan lausuntoon, vaikka mallinnus puoltaisi lupaa. Tämän lisäksi myönnetyistä luvista myös valitetaan.

”Viimeisin kalankasvatuslaitokselle myönnetty ympäristölupa on parhaillaan käsittelyssä Vaasan hallinto-oikeudessa valituksen vuoksi”, Romar sanoo.

Kala-alan yritykset pitävät lupakäytäntöjä kankeina ja epäjohdonmukaisina.

”Yritykselle on noin 100 000 euron investointi hakea lupaa, jota ei välttämättä edes saa. Kun olemassa olevia lupia on uusittu, sallittuja kasvatusmääriä on samalla pienennetty”, Kalaneuvos Oy:n perustaja Veijo Hukkanen sanoo.

Hukkasen yrittäjäperhe on myös Nordic Troutin omistaja.

Hän kertoo kalanjalostusyritysten olevan heikossa tilanteessa kovan kilpailun ja kalaraaka-aineen liian vähäisen saatavuuden vuoksi. Kannattavuus on ollut vuosia nollilla tai pahimmillaan pakkasella alan suurimmilla yrityksillä. Hukkasen mukaan heikko kannattavuus on pakottanut alan uudelleenjärjestelyihin, esimerkkinä Kalaneuvoksen ja Heimon kalan helmikuussa toteutunut kauppa.

”Heimon kalan yrityskaupan mukana saamme 900 000 kiloa lisää kalankasvatuslupia. Valmiita laitoksia on pakko ostaa, kun viranomaiset eivät noudata hallituksen linjausta lisätä tervettä kalankasvatusta Suomessa”, Hukkanen sanoo.

Sisämaassa sijaitsevat kiertovesilaitokset eivät ole Veijo Hukkasen mielestä hyvä vaihtoehto luonnonvesissä tapahtuvalle kasvatukselle. Hänen mukaansa jo pelkät perustamiskustannukset ovat kymmenkertaisia verrattuna avovesikasvattamoihin.

Myös kiertovesilaitosten käyttö on kallista.

”Kiertovesilaitokset vaativat hirveästi sähköä ja ovat herkkiä kalakuolemille ja makuongelmille. Silti valtio sijoittaa niihin miljoonia. Niihin sijoitetut eurot eivät tule koskaan sijoittajille takaisin.”

Hukkanen tuli alalle vuonna 1971 ja perusti Pohjoismaiden suurimmaksi kasvaneen kalansavustamon vuonna 1975 vanhaan hevostalliin. Nykyisin yritys valmistaa markkinoille lukuisia kalatuotteita, kuten savukalaa, silakkafileitä ja mätejä.

Yritys käyttää vuosittain yli 20 miljoonaa kiloa kalaraaka-ainetta. Siitä kolme neljäsosaa on kasvatettua. Ruotsista tulee paljon kalaa, sillä Hukkasen mukaan siellä kasvattamoille on helpompi saada tarvittavat luvat.

Ruotsissa kalankasvattamoita on perustettu järviin ja suuriin jokiin. Suomessa kasvattamot sijaitsevat pääasiassa meren rannikolla, sillä harvat sisämaan järvet ovat kyllin syviä kasvattamoille.

Suomen rannikolle suunniteltujen kasvattamoiden ympäristöluvat ovat tiukassa veden laadun vuoksi.

Kalankasvatuksen ravinnekuorma on muutama prosentti Suomen ihmistoiminnan aiheuttamasta kokonaiskuormituksesta. Viranomaisille lupien puoltaminen on silti vaikeaa, sillä kasvatustoiminta voi vaikuttaa kielteisesti vesistön tilaan

Taustalla on EU:n vesipuitedirektiivi ja saksalaiseen Weser-joen ruoppaukseen liittyvä ennakkotapaus. Lainsäädännön mukaan vesistöihin ei saa tehdä toimia, jotka heikentävät veden laatua.

”Viranomaisten on pakko ottaa tämä huomioon lupahakemusten käsittelyssä. Vesistöt on pyrittävä saamaan vähintään hyvään tilaan. Melkein ainoa tapa siihen on vähentää kuormitusta”, kertoo ylitarkastaja Mirva Wideskog Varsinais-Suomen ely-keskuksen ympäristönsuojeluyksiköstä.

Esimerkiksi Finnpulpin Kuopion tehtaan ympäristölupahakemuksen hylkäys perustui samaan direktiiviin. Wideskogin mukaan tapaus osoittaa, kuinka sitovasta asiasta on kyse.

Kalankasvatuksessa suurin osa ravinnepäästöistä on peräisin rehusta. Ongelmaan on esitetty ratkaisuksi niin sanottua Itämerirehua. Se valmistetaan Itämeren kalasaaliista. Näin esimerkiksi Atlantin kalansaaliit eivät toisi Itämereen lisää ravinnekuormaa.

Wideskogin mukaan tällainen kiertotalous on hyvästä. Hän kuitenkin huomauttaa, että Suomen ympäristölainsäädäntö ei tunnista Itämerirehun kompensoivaa vaikutusta ravinnekuormaan.

”Itämerirehun laaja käyttö ei myöskään lisäisi esimerkiksi silakan kalastusmääriä, sillä rehu valmistetaan kiintiöiden mukaisista saaliista.”

Kala-alalla rehutehokkuutta on pyritty jatkuvasti parantamaan ja ravinnekuorma on laskenut noin 30 vuoden ajan. Nykyisin yhden kirjolohikilon tuottamiseen vaaditaan hieman yli kilo rehua.