SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ei ole ainoa poliitikko, joka ei Brysselistä palatessaan ole tiennyt
mitä tuli päätettyä. Myös muiden
maiden edustajat ovat kotiin tultuaan tulkinneet päätöksiä itselleen edullisessa valossa.
Mikä Silvio Berlusconin (kons.) mielestä näyttää luvalta jatkaa velaksi
elämistä, vaikuttaa Jyrki Kataisesta (kons.) vastuullisen linjan löytymiseltä.
Italian pääministerin Mario Montin (kons.) tuskastuminen ”Saksan pohjoispuolella oleviin maihin”, jotka asettavat tehdyt päätökset kyseenalaisiksi, on siis hyvin ymmärrettävää.
Kysymys on oikeista linjaerimielisyyksistä, eikä pelkästään painotuksista. Sosialistit, jotka ovat vallassa muun muassa Ranskassa, haluaisivat elvyttää taloutta, joka säästökuurien vuoksi syöksyy yhä syvempää taantumaan. Taantumassa ei ole helppo
hoitaa velkoja, jotka on otettu uskoen että huominen on eilistä rikkaampi.
Välimeren maiden poliitikot väristä
riippumatta ovat velan lisäämisen kannalla. Rahalle löytyy aina käyttöä.
Pohjoisen konservatiiveille sen
sijaan julkisen talouden leikkaukset sopivat aina. EU-maiden rahoituspulmat kelpaavat syyksi siinä missä jokin muukin.
Suomen hallituksessa ovat edustettuina nuo molemmat, toisilleen vastakkaiset linjat, joten hallituksen neuvottomuus ei ole mikään ihme. Enemmän sopii kummastella sitä, että hallitus sentään jollakin lailla mennä kitkuttaa.
Sanotte ehkä, että säästämisen tarve
on päivänselvä. Velaksi ei voi elää. Totta.
Yhtä totta on kuitenkin sekin, että vielä viisi vuotta sitten EU:ssa (ja
koko läntisessä maailmassa) oltiin
liikuttavan yksimielisiä säästöinnon turmiollisuudesta ja elvyttämisen
tarpeellisuudesta. Reippaaseen rahan käyttöön patistelivat niin Yhdysvaltain johto kuin EU:n komissiokin.
Yhdysvalloissa on pysytty ainakin pääosin elvytyslinjalla ja setelipainon kierroksia vain lisätään. EU:ssa sen
sijaan totuus on vaihdettu toiseen
totuuteen.
Suomalaisille säästämisen ajatus sopii hyvin. Me uskomme vielä
markka-ajan oppeja, joiden mukaan rahat ovat paperia ja velat totta. EU on kuitenkin valtava markkina-alue. Omaa rahaa voidaan painaa tarpeen mukaan. Niissä oloissa elvyttäjät
voittavat ja säästäjät kuihtuvat. Se on ehkä ikävää mutta ei muutu vaikka kuinka haukkuisimme ”etelän tuhlareita”.
Suomessa ei ole mitään kiirettä
syventää taantumaa tiukoilla säästökuureilla. Sen on todennut useaan kertaan muun muassa Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä. Lamatunnelma lietsoo lisää lamaa.
Säästövaihteelle kannattaa siirtyä sitten, kun taloussuhdanne sitä vaatii, toisin sanoen nousukauden kuumentuessa. Sellainenkin aika tulee vielä.
Vielä tärkeämpää on muuttaa
rakenteita. Eläkeikää on nostettava
ja työuria pidennettävä, jos aiotaan maksaa eläkkeet täysimääräisinä.
Aikaa on vielä muutama vuosi,
mutta loputtomiin päätöksiä ei voi
lykätä. Tämän totuuden nieleminen on sosialisteille kovin vaikeaa. Nielemistä ei helpota, että demarit tulivat ennen vaaleja kivittäneeksi totuudenpuhujan, pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) niin perusteellisesti.
jouko.ronkko@
maaseuduntulevaisuus.fi