Luin VR:n kaavailuista lakkauttaa lukuisia hiljaisia rautatieosuuksia.
Täällä Pohjois-Karjalassa muun muassa Ilomantsiin johtava rataosuus olisi tällainen. Rataosuutta on viime vuosina käytetty lähinnä puunkuljetuksiin. Nytkin Ilomantsin rautatieasemalla on taivaisiin ulottuvat kasat puuta odottamassa kuljetusta.
Jos rautatie lopetetaan, puutavaran kuljetukset siirtyvät jo ennestäänkin kovan rasituksen alaisille ja huonokuntoisille teille.
Ilomantsin–Joensuun tieyhteys on yksi vilkkaimmin liikennöidyistä teistä Pohjois-Karjalassa.
Tiellä on runsaasti työliikennettä Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran tehtaisiin, tehtaiden tavarakuljetuksia, kauppojen päivittäistavarakuljetuksia, turverekkoja ja puutavararekkoja.
Nyt tien käyttöä ovat vielä lisänneet hiekanotot Kiihtelysvaaran puoleisista hiekkavaaroista, kun Joensuun ohikulkutietä ollaan rakentamassa. Ilomantsin tiellä on jo nyt vaarallisia uria monessa paikassa.
Ennen puhuttiin kokonaiskansantaloudellisesta hyödystä, kun isoja väyläratkaisuja tehtiin. Verrattiin eri liikenneväyliä ja niistä tulevia hyötyjä. Nyt kun on siirretty yksisilmäiseen liiketalouteen ja jokainen valtionlaitos on oma liikelaitoksensa, tuntuu, että tällaisten kokonaistaloudellista näkökulmaa ei asioissa huomata.
Jokainen liikelaitos hakee vain oman etunsa. Valtion ja veronmaksajien kannalta voisi kuitenkin miettiä, tuleeko kuitenkin halvemmaksi säilyttää toimiva rataosuus ja sen puunkuljetus, kuin lisätä jälleen tienkäyttömäärärahoja ja kunnostaa useampaan kertaan yhä suuremmalle kulutukselle joutuvaa tietä?
Voisiko myös hakea lisää kuljetettavaa toimivalla ratayhteydelle? Voisiko Itellan tai kauppaliikkeiden kuljetukset Etelä-Suomesta kulkeakin rautatietä pitkin Ilomantsiin asti?
Kaikki sellaiset siirrot merkitsisivät vähemmän kulutusta maanteille, varsinkin nyt, kun maanteiden kunnostusrahat ovat ennätyksellisen pienet.
Näitä asioita olisi hyvä pohtia, ennen kuin lopullisia ratkaisuja rataosuuksien lakkauttamisesta tehdään.
Anne Meriläinen
Joensuu