Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) toimitusjohtaja Mikko Pukkinen on huolissaan suomalaisen kilpailukyvyn hiipumisesta ja tuotannon siirtymisestä ulkomaille. Hänen mielestään suomalaisten pitäisi alkaa investoida Suomeen samaan tapaan kuin saksalaiset investoivat Saksaan ja amerikkalaiset Amerikkaan. (MT 30.4.)
Pukkisen mukaan on hyvä, että pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtama hallitus kiinnitti kehysriihessä huomiota kasvuyritysten tukemiseen. Suunta on Pukkisen mielestä oikea, mutta riittämätön. Vaihtotaseen kääntämiseksi taas ylijäämäiseksi tarvitaan kuitenkin aivan toisen kokoluokan keinoja.
EK:n mielestä esimerkiksi yhteisöverokantaa pitäisi edelleen alentaa ja lisätä kuljetustukia leikkaamisen sijaan.
Muutoksia tarvittaisiin myös työmarkkinoilla. Pukkisen mielestä oppia pitäisi hakea menestyneistä maista kuten Ruotsista ja Saksasta. Esimerkiksi palkkoihin ja työaikoihin pitäisi saada lisää joustoja lomautusjärjestelmän lisäksi.
EK:n lempiaiheita on jo pitkään ollut työurien pidentäminen. Yksi keino on nostaa eläkeikien alaraja 65 vuoteen.
Työurien pidentämisessä on muitakin keinoja kuin eläkeiän nostaminen, mutta juuri eläkeikien nostamisessa suuri vastuu on työnantajilla. Eläkkeellejäämisiät eivät nouse sillä, että alarajoja nostetaan, ihmiset pitää myös pitää töissä.
Tässä suhteessa työnantajilla on paljon parantamisen varaa, koska vaikeissa tilanteissa irtisanomiset kohdistuvat pääsääntöisesti vanhimpiin työntekijöihin. Työurien pidentämisessä työnantajien pitää näyttää puheiden lisäksi myös esimerkkiä.
Pukkinen muistuttaa, ettemme pärjää halvoilla hinnoilla ja bulkkituotannolla. Hänen mielestään Suomi pärjää tulevaisuudessa energia- ja luonnonvaraosaamisella, Venäjä-yhteyksillä sekä metsä- ja kaivosteollisuudella.
Tulevaisuuden työpaikkojen luomisen Pukkinen laskee jatkossakin pienten ja keskisuurten yritysten varaan. Viimeisten kymmenen vuoden aikana syntyneet 70 000 uutta työpaikkaa ovat syntyneet kaikki pk-yrityksiin.
Vaikka kaivosteollisuuden nousu on myönteinen asia, on siinä myös Pukkisen mielestä huolestuttavia piirteitä. Hänen mielestään kaivosteollisuutta ei pidä ohjata pelkästään ympäristönormien ja verotuksen keinoin, vaan koko yhteiskunnan etu on otettava huomioon.
Esimerkiksi esillä ollut kaivosten kiinteistöveron kaltainen vero ei ole ongelmaton. Verorahojen meneminen valtion pohjattomaan kassaan saattaisi jättää Pohjois-Suomelle vain maksajan roolin.
Pukkisen esittämien tulevaisuuden vahvuuksien toteutuminen edellyttää, että koko Suomi pidetään vahvasti asuttuna. Energia- ja luonnonvaraosaamisen sekä metsä- ja kaivosteollisuuden tulevaisuuden mahdollisuudet ovat nimenomaan maaseudulla.
Ilman toimivaa infrastruktuuria ja yhteiskunnan erilaisia palveluja maaseudulla ei näiden vahvuuksien hyödyntäminen onnistu. Suomi ei menesty sillä, että maaseudusta tehdään vain raaka-ainereservaatti.
Vuorineuvos Jorma Elorannan johdolla laadittu Investointeja Suomeen -raportti oli samoilla linjoilla kuin Pukkinen. Raportin mukaan keskeistä Suomen tulevaisuuden menestykselle ovat panostukset tuotantoon, joka kelpaa vientiin tai vastaavasti korvaa kotimaisella tuotannolla tuontitavaraa.
On ymmärrettävää, että taloudellisesti vaikeina aikoina pyritään säästämään. Tulevaisuuden kannalta nyt on kuitenkin korkea aika investoida Suomeen.