Onko rahkasammaleesta tehty multa turpeetonta, kuten Biolan markkinoi? Tutkija kertoo korjuun tilanteesta ja riskeistä

Biolanin turpeettomana markkinoiman mullan raaka-aine on rahkasammal, jota kuoritaan soilta.

Käytännössä turve on kuollutta rahkasammalkasvustoa. Turpeettomaan multaan sen sijaan kaavitaan suon pinnasta elävää rahkasammalkerrosta muine kasveineen.

Multapussissa lukeekin, että tuote saattaa sisältää varpuja ja tupasvillaa.

Erikoistutkija Niko Silvan Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että rahkasammalen korjuun ympäristöystävällisyys riippuu täysin korjuun vastuullisuudesta. Jotta sammalkerros uusiutuu, täytyy pintaan jättää elävää rahkasammalta sekä huolehtia, ettei suon vesitalous muutu eikä lähivesistöihin kulkeudu kiintoainesta ja ravinteita.

”Mikäli korjuussa huolehditaan rahkasammalkerroksen uusiutuvuudesta, ilmastovaikutukset jäävät alustavien tulosten mukaan alle viidennekseen kasvuturpeen vastaavista päästöistä”, Silvan sanoo.

Silvanin tutkimusten mukaan rahkasammalkerros kasvaa noin sentin vuodessa. Jos sammalta korjataan 30 senttimetrin paksuudelta, korjuun kiertoajaksi voidaan päätellä noin 30 vuotta.

Sammalen kyvystä uudistua ja korjuun vaikutuksesta suolajistoon tarvitaan lisää tutkimustietoa.

Rahkasammalta on toistaiseksi korjattu vasta muutaman sadan hehtaarin alueelta koko Suomessa. Vaikka määrä moninkertaistuisi, toiminta voidaan keskittää suoaltaille, joiden luontoarvoja on jo hävitetty tai reippaasti heikennetty.

Luonnontilaisilta ja sen kaltaisilta soilta sammalta ei pitäisi kerätä.

Suolajiston monimuotoisuuteen kasvillisuuskerroksen kuoriminen vaikuttaa väkisinkin, mutta Silvanin mukaan toiminta on niin pienimuotoista ja keskittyy luontoarvoiltaan heikoille soille, ettei se toistaiseksi uhkaa Suomen suoluontoa.

Korjuuseen ei ainakaan vielä vaadita ympäristölupaa, vaan maanomistajan lupa ja korjuusopimus riittävät.

Tutkijan mukaan alalla toimivat yritykset, Neova ja Biolaniin kuuluva Ecomoss, ovat sitoutuneet hyvien korjuutapojen kriteeristöön, josta on sovittu ympäristöministeriön hankkeessa.

Silvan alleviivaa, että toiminnan vastuullisuus ja läpinäkyvyys on taattava myös tulevaisuudessa korjuumäärien kasvaessa. Tutkijan mielestä suunnitelluista korjuista olisi paikallaan tehdä metsänkäyttöilmoitusta vastaava ilmoitus valvovalle viranomaiselle.

”Aina on olemassa riski niin sanotuista villeistä toimijoista, jotka eivät piittaa yhteisistä pelisäännöistä.”

Rahkasammalen korjuujälkiä Kihniön Sarvinevalla 2020. Tuolloin Biolania ja Ecomossia kritisoitiin siitä, että sammalta oli kerätty luontoarvoja omaavalta suolta ja liian syvältä.  Kuva: Tero Pajukallio

Kasvualustoja ja kuivikkeita tuottava Biolan on käynnistänyt vuonna 2022 kolmivuotisen Usva-hankkeen löytääkseen ratkaisuja suobiomassan vastuulliseen keruuseen ja kasvatukseen. Yhtiö itse käyttää elävästä suobiomassasta termiä akrotelma, joka sisältää myös ruohoa ja varpuja.

Biolanin tuotekehitysjohtaja Hannamaija Fontell kertoo, että suon pinnasta kerättävä elävä osuus ulottuu kymmenestä sentistä muutaman kymmenen sentin syvyyteen. Suon vesitalous ei Fontellin mukaan muutu.

”Ennen keruuta varmistamme ely-keskukselta, onko kohteessa luontoarvoja, jotka tulisi ottaa huomioon. Lisäksi pyrimme varmistamaan omilla kasvillisuuskartoituksilla, ettemme kerää monimuotoisuudeltaan arvokkailta alueilta.”

Kestävän keruuohjeen mukaisesti Biolanin Ecomoss jättää keruukohteiden pinta-alasta vähintään kymmenen prosenttia rauhaan.

”Osalla keruualueistamme on havaittu suokasvilajeja jo seuraavana vuonna keruusta. Kasvillisuuden palautumisesta ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi kattavaa tutkimusta, jotta siitä voisi raportoida tarkemmin”, Fontell kertoo.

Usva-hankkeessa on kehitetty keruukonetta ja keruutapoja kasvillisuuden uusiutumista edistäväksi.

”Yksi potentiaalinen keruumenetelmä on ylimääräisten keräämättömien kaistaleiden kasvillisuuden levittäminen kerätylle alalle.”

Välttääkseen epäonnistumiset yhtiö seuraa kerättyjen alueiden toipumista. Keruuta tehdään vain luontoarvoiltaan selkeästi heikentyneillä soilla.

Biolan tutkii myös mahdollisuuksia kasvattaa rahkasammalta vanhoilla turvetuotantoalueilla.