Pariisin ilmastokokouksessa yritetään solmia kansainvälinen sopimus, jonka nojalla maailman maat vähentävät merkittävästi kasvihuonepäästöjään.
YK:n ilmastosopimukseen liittyneet maat sopivat vuonna 2010 tavoitteeksi rajoittaa maapallon keskilämpötilan nousu kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Uutta ilmastosopimusta rakennetaan maiden omista lähtökohdista: kukin maa ilmoittaa, millaisiin päästövähennyksiin ne voivat sitoutua vuoden 2020 jälkeen.
Esimerkiksi EU on jo antanut omat päästövähennystavoitteensa: 40 prosenttia verrattuna vuoden 1990 tasoon vuoteen 2030 mennessä.
Tähän saakka kansainvälisessä ilmastopolitiikassa maita on kohdeltu eri tavalla sen perusteella, kuuluvatko ne kehittyneisiin teollisuusmaihin vai kehittyviin maihin.
Nyt kaikki osapuolet halutaan sitouttaa päästövähennyksiin.
Teollisuusmaat korostavat, että nykyään monet kehittyvät maat vastaavat suuresta osasta maailman kasvihuonepäästöjä: Kiina noin 22 prosentista, Intia 5,5 prosentista ja Indonesia noin 4 prosentista. Ilman niiden osallistumista päästövähennystalkoisiin globaaleja kasvihuonepäästöjä on hankalaa tai jopa mahdotonta saada laskuun.
Yksi keskeisimmistä neuvottelukysymyksistä on rahoitus.
Riittävä taloudellinen tuki päästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on kehittyvien maiden keskeinen neuvotteluvaatimus.
Toinen tavoite on vähentää trooppista metsäkatoa. Metsien häviäminen ja niiden tilan heikkeneminen aiheuttaa vuosittain yli 10 prosenttia globaaleista kasvihuonepäästöistä.
Ennen joulukuussa järjestettävää Pariisin ilmastokokousta järjestetään vielä kaksi valmistelevaa kokousta Bonnissa syys- ja lokakuussa.
Tuulikki Viilo