Itänaapurissa kuohuu, mutta rauhallista ei ole lännessäkään. Ruotsissa järjestetään sunnuntaina vaalit, joissa vallan ennustetaan vaihtuvan.
Tilanne on kutkuttava. Kisaa käy kaksi leiriä eli blokkia: punavihreä, jossa ovat mukana sosialidemokraatit, vihreät ja vasemmistopuolue, sekä nyt hallituksessa istuva porvarillinen allianssi, joka koostuu maltillisesta kokoomuksesta, liberaaleista, keskustasta ja kristillisistä.
Punavihreät ovat olleet selvässä johdossa kannatusmittauksissa, mutta porvariallianssi on kirinyt kalkkiviivoilla punavihreitä kiinni.
Kumpikaan ei saane enemmistöä 349 edustajan valtiopäiville, joten ratkaisijaksi voi nousta avoimen maahanmuuttovastainen Ruotsidemokraatit. Sen kannatus on kymmenen prosentin luokkaa, mutta kumpikaan blokki ei mielellään ota sitä tuekseen.
Ruotsalaisuutta korostava vaaliohjelma voi kuitenkin vedota äänestäjiin: hyvää hoitoa, työtä, vastuuta ympäristöstä, turvallisuutta, elävää maaseutua.
Pienemmistä puolueista neljän prosentin valtiopäivillä pysymisen äänikynnys on täpärällä useillakin, hallituspuolueista kristillisdemokraateilla ja keskustalla, professori Tommy Möller Tukholman yliopistosta analysoi. Kristillisten valtaa saattavat avittaa maltillisen kokoomuksen äänestäjät, mutta keskustan menestys riippuu maakuntien äänestäjien aktiivisuudesta.
Eurovaaleissa menestynyt ja näidenkin vaalien yllättäjäksi povattu feministipuolue jäänee niukasti kynnyksen alle.
Jos punavihreä blokki voittaa vaalit, pääministeriksi voi nousta entinen hitsaaja ja metalliliiton puheenjohtaja Stefan Löfven. Hän tosin arkaili lähteä puheenjohtajaksi, ei ole kansanedustaja eikä sitoutunut yhtä tiukasti blokkipolitiikkaan kuin tapana on ollut.
Löfvenin vaaliohjelmakaan ei ole niin selvä, että kansa tietäisi, millaista politiikkaa vaalivoitosta tarkkaan ottaen seuraisi. Siksi Löfveniin on suhtauduttu myös epäillen.
Mielipidemittauksissa sosialidemokraatit johtavat, vaikka ovatkin alle 30 prosentin haamurajan. Puolue on nostanut vaaliteemaksi ennen kaikkea kouluasiat.
Ruotsi on menestynyt kehnosti kansainvälisissä kouluvertailuissa ja oppositio sättii siitä hallitusta. Koulunkäynnin mallimaaksi on nostettu itänaapuri Suomi.
SDP lupaa pienempiä luokkakokoja, enemmän opettajia ja kunnallista kotihoitoa sekä stoppia palvelujen yksityistämiselle ja yksityisten koulujen rahanteolle.
Istuva pääministeri Fredrik Reinfeld on sen sijaan varonut vaalilupausten jakamista. Tähän saakka hänen hallituksensa on alentanut veroja. Nyt hän varoittaa maahanmuuton kustannuksista.
Sunnuntai on äänestäjille superpäivä ja todellinen vallankäytön kliimaksi, sillä Ruotsissa käydään samaan aikaan kolmet vaalit: eduskuntavaalit, maakäräjä- eli maakuntavaalit ja kunnallisvaalit.
EIJA MANSIKKAMÄKI