Kommentti: Suomi opettaa Ruotsia ja Viro Suomea turvallisuuspolitiikassa

Eilen torstaina Suomen jäsenyyshakemus Natossa sai sinettinsä presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Sanna Marinin (sd.) yhteisen, jäsenyyttä puoltavan tiedotteen myötä. Asiaa oli pohjustettu kuukausia. Suomen turvallisuuspoliittinen linja muuttui käytännössä jo 24. helmikuuta, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Suomessa on totuttu peesaamaan Ruotsia suurissa poliittisissa kysymyksissä. Nyt kävikin niin, että turvallisuuspoliittisen johtajuuden otti Suomi, joka vetää Ruotsin perässään Natoon.

Suomen reagointi dramaattisesti muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen on ollut nopeampaa. Suomi joutui jopa hieman jarruttamaan Nato-prosessinsa tahtia, jotta Ruotsi ennätti mukaan. Asetelma on poikkeuksellinen, eikä siihen ole totuttu Tukholmassa.

Suomalaisten kriisitietoisuus on ruotsalaisia herkemmin virittyvää sorttia. Se johtuu sijainnista Venäjän välittömässä läheisyydessä, pitkästä yhteisestä itärajasta sekä maiden erilaisesta historiasta. Ruotsissa ei ole sodittu kahteensataan vuoteen, mutta Suomi koki sodan kauhuja toisessa maailmansodassa.

Kaikki tämä heijastuu turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin. Suomi on säilyttänyt asevelvollisuuteen perustuvan vahvan armeijan kun Ruotsi ajoi oman puolustuksensa huomattavan ohueksi. Ruotsissa keskustelua on ohjannut idealismi ja rauhanpolitiikka, Suomessa on varauduttu paremmin myös huonoon säähän.

Suomi saa opettaa Ruotsille turvallisuuspolitiikan perusteita. Olisiko Ruotsissakin kannattanut pitää puolustus paremmassa kunnossa? Yhtä lailla virolaiset opastavat nyt suomalaisia. Suomessakin oltiin, kaikesta varautumisesta huolimatta, liian sinisilmäisiä Venäjän suhteen. Virossa tilannekuva oli kirkkaampi.