Ei ole yllätys, että pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtama hallitus pääsi
kuntavaalien jälkeen sopuun luonnoksestaan uudeksi kuntarakennelaiksi. Samalla hallitus esitteli myös sosiaali- ja terveyspalveluiden (sote) linjauksia.
Kunnilla on ensi vuoden maaliskuun 7. päivään asti aikaa antaa omat lausuntonsa lakiluonnoksesta. Jos laki hyväksytään, kuntien pitää tehdä liitos- ja yhdistymisselvityksensä 1. huhtikuuta 2014 mennessä. Kuntaliitos pitää toteuttaa viimeistään vuoden 2017 alkuun mennessä.
Alunperin hallituksen piti antaa esityksensä jo ennen 28. lokakuuta pidettyjä kuntavaaleja, mutta päähallituspuolueiden kokoomuksen ja SDP:n masinoima kiista sote-palveluiden mahdollisesta yksityistämisestä sotki aikataulun. Kiista kuntavaalien alla näytti sopivan molemmille.
Mitään suurta uutista lakiluonnos ei sisällä. Kuntarakennelaki määrittelee esimerkiksi kriteerit, joiden perusteella kuntien on selvitettävä kuntaliitosta. Hallitus päätti näistä kriteeristä jo viime kesäkuussa.
Kriteerit ovat sellaiset, että ne koskevat
kuntaministeri Henna Virkkusen mukaan kaikkia kuntia. Kunnat voivat saada erityisin perustein poikkeuksen. Tällaisia perusteita ovat esimerkiksi harva asutus ja kielivähemmistöjen aseman turvaaminen.
Kuntaministeri ei enää puhu mitään pakkoliitoksista, eikä sitä ole lakiesityksessäkään. Sen sijaan kuntien on yhdenkin kriteerin täyttyessä pakko lähteä mukaan liitosselvitykseen.
Hallituksen esittämä luonnos sote-palveluiden järjestämisestä on ontto. Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin (sd.) mukaan esityksessä lähdetään kuntarakennelain tapaan 20 000 asukkaan kunnista. Näin siitä huolimatta, ettei se ministerinkään mukaan riitä edes perusterveydenhuollon
saatikka erikoisairaanhoidon järjestämiseen.
Guzenina-Richardsonin mukaan nyt edetään kuntarakenne edellä. Kun kuntarakenteesta tiedetään enemmän, sitten katsotaan miten esimerkiksi erikoissairaanhoito järjestetään. Jos marssijärjestys on kerran tämä, miksi piti ajaa koko paketti vaalien yli sote-uudistukseen liittyneen ”riidan” takia?
Hallitus pitää tiukasti kiinni kuntauudistuksestaan, vaikka kuntien ja hallinnon asiantuntijoiden mukaan uudistuksesta ei synny säästöjä. Hallituksen syytöksen hallintohimmeleistä ja demokratiavajeesta eivät myöskään ole perusteltuja.
Miksi ensin pitää rakentaa suurkuntia, ja sitten perustaa kunnanosavaltuustoja, jotka ovat jo osoittautuneet epäonnistuneiksi. Kuukauden takaisissa kuntavaaleissa yksi silmiinpistävä piirre oli, että kuntaliitoksen jo toteuttaneissa kunnissa äänestysprosentti jäi pieniä kuntia huomattavasti alhaisemmaksi.
Siitä ei kokonaistaloudellisia säästöjä synny eikä demokratia lisäänny, jos valtio vetäytyy maakunnista ja kunnat etääntyvät kuntalaisista.
Kuntavaalien yhteydessä pääministeri Katainen totesi, ettei hallituksella ole mitään ideologiaa. Vaikka hallituksessa onkin mukana puolueita puoluekentän äärilaidoilta, näyttää hallituksella olevan ainakin yksi yhteinen ideologinen tavoite, joka pitää hallituksen kasassa: Kuntakartta pitää piirtää uusiksi.
Hallituksen kiirettä kuntauudistuksen kanssa ei voi ymmärtää. Sekä kunnilla että maan johdolla olisi paljon kiireellisempääkin tehtävää. Valtiosihteeri Raimo Sailaksen mukaan hallitusohjelmalta on pudonnut taloudellinen pohja pois (HS 16.11.). Talousongelmat ovat pahoja myös kunnissa niiden koosta riippumatta.
Hallituksen linjana näyttää olevan, että nyt edetään pakkoselvitysten kautta pakkoliitoksiin.