Juhannuksena juhlitaan keskikesää perinteisesti juomien mutta myös herkkujen siivittämänä.
Juhlavaa oli jo kauan sitten, jos perunapalsta näytti merkkejä, että uuden sadon mahdollisuus oli vähänkään olemassa. Ja sillilaivojen saapumisesta tehtiin STT:tä myöten uutisia alkukesällä.
Molemmat, niin uusi peruna kuin sillikin, ovat edelleen tärkeitä juhannuspöydässä.
Ja tietysti myös graavi kala. Satakuntalaisena kaihoan graavia merisiikaa, vaikka usein on ollut tyytyminen vähempään. Mutta kyllä savumuikut ja muukin savukala maistuvat juhannusjuhlissa.
Pohjanmaalla varmaan huomauttavat, että perinnejuhannusta ei ole ilman juhannusjuustoa, tuntikausien ajan punertavaksi keitettyä kesäherkkua.
Nykyisin minusta tuntuu, että juhannusherkkujen valikoimat ovat paljon monipuolisemmat kuin ennen. Grilleissä kypsyvät kokolihat ja niiden saatteeksi kootaan salaatteja laajasta, tuoreesta vihannesvalikoimasta. Harva tyytynee käristelemään pajukeppiin pujotettua makkaraa edes kokon loisteessa.
Nyt ei voi kuvitella, etteikö juhannuksena olisi saatavilla niin tuoreita avomaankurkkuja, kaaleja kuin porkkanoita ja mausteyrttejäkin, salaattivalikoimasta puhumattakaan. Ammattiviljelmillä avomaan sadonkorjuu on alkanut juhannuksen alla.
Juhannukseksi tähytään myös mansikkapelloille. Joko nyt punakylkistä herkkua olisi sen verran, että edes hiukan pääsisi maistamaan?
Myös juomista pitää mainita. Jos malttaa katsella herukkapensaita muuten kuin marjasadon toivossa, lehdistä saa siman tapaan maukasta juomaa. Eikä simaa mikään säännös estä valmistamasta muulloin kuin vappuna.
Oikein hyvää keskikesän juhlaa!