Valtiopäivien avajaisia vietettiin tällä viikolla perinteisin menoin. Kuinka kansanedustajan työ on muuttunut vuosien saatossa, johtava tietoasiantuntija Timo Turja eduskunnan kirjastosta?
Eduskuntatyölle ominainen piirre on jatkuvuus ja pysyvyys. Vaatimus kansanedustajien vakaasta ja arvokkaasta käytöksestä on peräisin vuoden 1869 valtiopäiväjärjestyksestä.
Eduskunnan rituaalit ja juhlamenot ovat hyvin samankaltaisia kuin säätyvaltiopäivien aikana. Samoin valiokuntatyö ja eduskuntaryhmien toiminta.
Eräs tärkeä muutos tapahtui vuonna 1952, jolloin kansanedustajien palkkio sidottiin valtion palkkaluokkaan. Aiemmin kansanedustajat saivat hyvin vaatimattoman korvauksen. Moni kieltäytyi asettumasta ehdolle, koska katsoi, ettei voisi kansanedustajana elättää perhettään.
Sisällöllisesti 1900-luvun alun päiväjärjestys muistuttaa hämmästyttävän paljon nykyistä päiväjärjestystä. Toki nykyään kaikkea on enemmän: istuntopäiviä, kirjoitettuja mietintöjä, käsiteltäviä asioita, kansainvälisiä vertailuja.
Onko eduskunnan työskentely katkennut koskaan itsenäisen Suomen aikana?
Kansalaissodan aikana pidettiin istunto 25.1.1918. Seuraava istunto oli vasta 15.5. Tämä neljän kuukauden tauko lienee pisin ulkoisista, pakottavista olosuhteista johtunut tauko.
Sodan aikana eduskunta työskenteli mahdollisimman normaalisti, tosin talvisodan aikana se kokoontui Kauhajoella. Suomi oli Englannin lisäksi ainoa sotaa käyvä maa, jonka parlamentti toimi tavalliseen tapaan.
Toimintaan vaikutti muun muassa se, että kansanedustajia päästettiin keväällä kylvö- ja syksyllä korjuutöihin. Maan elintarvikehuollosta pyrittiin pitämään tällä tavalla huolta. Muutama kansanedustaja oli myös rintamalla.
Mitä eduskunnassa tapahtuu kansanedustajien kesä- ja talvilomien aikana?
Lomien aikana kansanedustajat lepäävät, mutta tekevät myös työtä. Eduskunnan kanslia toimii normaalisti. Valiokunnat eivät lomien aikana kokoonnu, mutta tähän on poikkeuksia.
TUURE KIVIRANTA