Tuotteen elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset jakautuvat paperilehdellä ja sähköisillä julkaisuilla eri tavalla.
Paperisen sanomalehden ympäristövaikutuksista suurin osa painottuu tuotteen elinkaaren alkuun: paperin valmistukseen, painoon ja lehden jakeluun. Lukiessa energiaa ei enää kulu.
Sähköisissä medioissa asia on päinvastainen. Vasta lukeminen kuluttaa energiaa.
VTT:n tekemän tutkimuksen mukaan internetin käyttämisen energiankulutus ylittää paperilehden, kun uutisia luetaan verkosta yli tunnin. Toisaalta energiankulutusta ei voi mitata niin yksinkertaisesti, huomauttaa VTT:n vanhempi tutkija Minna Nors.
”Asiaa pitää tarkastella laajemmin, sillä verkossa luetaan uutisia tyypillisesti vähemmän aikaa kuin lehdestä. Netistä uutisia luetaan usein vain minuutteja kerrallaan. Lehteä taas luetaan keskimäärin noin puoli tuntia päivässä”, Nors sanoo.
Kun hiilijalanjäljen suuruutta tutkittiin vuositasolla, paperilehden päästöt olivat sähköisiä suuremmat.
VTT:n tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa verrattiin eri Alma Median paperilehtien ja verkkouutislehtien ympäristövaikutuksia.
Sähköisten julkaisujen hiilijalanjälkeen pitäisi huomioida myös laitteen valmistuksessa syntyneet ympäristövaikutukset. Toisaalta niitä on vaikea laskea, sillä laitteita käytetään moneen tarkoitukseen, ei vain uutisten lukemiseen.
Paperin valmistamisessa hiilijalanjälkeen vaikuttavat myös paperilaji ja valmistustapa. Esimerkiksi päällystetyn paperin valmistaminen kuluttaa enemmän energiaa kuin sanomalehtipaperin. Paperilajista ei kuitenkaan voi päätellä, miten sähkö on tuotettu.
Paperin valmistamiseen ja tietokoneen käyttämiseen kuluvaan hiilijalanjälkeen vaikuttaa oleellisesti, onko sähkö tuotettu esimerkiksi fossiilisella vai uusiutuvalla energialla.
Lehden ympäristötaakkaa pienentää, jos samaa lehteä lukee useampi ihminen. Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuuden paperilehteä lukee keskimäärin lähes neljä ihmistä. Myös tietokonetta taloudessa käyttää yleensä useampi ihminen.
Nors muistuttaa, että luettiinpa uutisia miltä tahansa alustalta, myös sisällöntuotantoon kuluu energiaa. Toimittajat matkustavat juttujen perässä, kirjoittavat uutiset tietokoneella ja puhuvat puhelimessa.
Sisällöntuotannon energiatehokkuutta parantaa suuri levikki, eli se, kuinka moni uutisista hyötyy. Toisaalta valtakunnallisen sanomalehden jakelu tuottaa enemmän päästöjä kuin paikallisen lehden.
Esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuus jaetaan lähes 82 000 talouteen, aina Utsjoelta Hankoon saakka.
Päästöihin vaikuttaa oleellisesti, jaetaanko lehti pyörillä vai raiteilla.
Eri alustojen, eli paperisen lehden ja sähköisten vempaimien energiatehokkuuteen vaikuttavien seikkojen vertailu antaa käsityksen niiden hiilijalanjäljestä. Toisaalta vertaileminen ei välttämättä ole mielekästä.
”Harva valitsee vain jommankumman, ja tietokone hankitaan harvoin vain uutisia varten”, Nors toteaa.
Yhä useampi yhdistelee päivän aikana eri medioita, joiden yhteensä tuottamat päästöt vaihtelevat käyttäjien välillä.
Moni aloittaa aamunsa totutusti sanomalehden parissa, päivän aikana uutisia luetaan nettilehdestä ja sosiaalisesta mediasta, tietokoneella, lukulaudalla ja puhelimella. Myös radio pitää pintansa uutisten välittäjänä.
Kuluttajan käyttämien medioiden hiilijalanjälki muodostaa näiden kaikkien yhdistelmästä.
Nors huomauttaa, että median käyttämisen ympäristötaakkaan voi vaikuttaa julkaisun jokaisessa elinkaaren vaiheessa. Kuluttajan vaikutus lopulliseen hiilijalanjälkeen voi olla suuri: miten hän kierrättää paperilehden tai elektroniset laitteet, kuinka energiatehokkaita laitteita hän hankkii ja miten pitkään niitä käyttää.
Monet elektroniset laitteet sisältävät harvinaisia metalleja, joita ei riitä loputtomiin. Laitteiden käyttöikä vaikuttaa huomattavasti niiden ympäristökuormitukseen. AURA PILKAMA