”Se ei ole mies eikä mikhän, joka ei karhulta ota henkeä”, sanottiin Alatorniolla. Sananparsien mies on pystyvä ja pärjäävä, hän ei itke eikä naura tyhjää.
Perhossa pojasta tuli mies silloin, kun hän kykeni terottamaan heinäseipään käsissä pitäen. Mies naimaan, kun seipäät käsissään terottaa, sanottiin.
Jämsäläisen sanonnan mukaan aikamies ei apua tartte. Toivottavasti aikamies kuitenkin suostuu ottamaan apua vastaan vanhuuden vaivojen koetellessa.
Mies ei itke. Paitsi joskus, mutta silloinkin miehekkäästi, ei nikotellen. Mies ei myöskään turhia naureskele: mies tulee räkänokastakin, mutta ei tyhjännaurajasta.
Mies pitää puheensa. Piippolalaisen kansanmiehen mukaan se ei ole mies, joka katuu tekojaan. Eivätkä miehet riitele: asiat riitelevät.
Sananparsien mies hoitaa suhteet ulkomaailmaan. Mies on luotu lähtijäksi, vaimo pirtin vartijaksi, sanottiin Sortavalassa. Lehtimäellä tuumittiin, että kyllä mies akkansa elättää vaikka sitten käpykankaalla.
Mies on siis väkevä ja itsenäinen. Mutta ei niin vahva, etteikö hän tarvitsisi naista.
Intialaisen sanonnan mukaan miehet ovat vuoria ja naiset vipuja, jotka niitä liikuttelevat.
Koivistolla miehen sanottiin olevan naisen pää, mutta ”naine on kaula, joka päätä kääntelöö”.
TOPI LINJAMA