

Joskus käy niin, että urheilukilpailun suurin voittaja ei ole se, joka heittää pisimmälle, hyppää korkeimmalle tai juoksee nopeimmin. Kalevan Kisoissa Jyväskylän Harjun stadionilla kävi sunnuntaina näin.
Tuupovaaran Urheilijoiden 23-vuotias keihäänheittäjä Aku Parviainen oli kahden kierroksen jälkeen ”tusinaheittäjä” alle 69 metrin kaarillaan. Tunti myöhemmin Parviainen oli kaikkien mahdollisten medioiden haastateltavana.
Kolmannella kierroksella Parviainen paransi ennätystään 5 metrillä ja 20 sentillä. SM-hopea irtosi tuloksella 81,24.
”Sitä ennen olin aivan surkea heittäjä. Sitten yksi heitto, olen SM-mitalisti ja potentiaalinen tulevaisuuden menestyjä. Yhdessä heitossa muuttui se, miten kaikki näkevät ja miten itsekin näen itseni urheilijana. Nyt olen oikea urheilija ja oikea keihäänheittäjä”, Parviainen ihmetteli tultuaan Ylen ja MTV:n haastattelujen jälkeen Maaseudun Tulevaisuuden tentattavaksi.
SM-kultaa voitti Oliver Helander tuloksella 81,60, mutta se ei tuntunut Harjulla kiinnostavan lainkaan niin paljon kuin Parviaisen tarina.

Voisi kuvitella, että kun parantaa ennätystään kerralla yli viisi metriä, jo heiton lähtiessä tuntisi, että nyt lähti pitkälle. Parviaisen mukaan asia oli juuri päinvastoin.
”Kaikki heittäjät sanovat, että pitkä heitto ei tunnu miltään. Tähän mennessä en ollut varma, uskoisiko sitä puhetta. Mutta nyt uskon. Kun heitto lähtee kohdilleen, siinä ei mene tehoja mihinkään vikasuuntiin, vaan kaikki teho menee keihääseen”, hän selitti.
Eli oliko niin, että ennätysheitto oli se pitkään metsästetty ”täydellinen heitto”?
”Varmaan tämän hetken tekniseen suorittamiseeni nähden tuo oli lähellä sitä täydellistä.”
Parviainen kertoi, että oikeastaan mikään ei enteillyt sitä, että hänen ennätyksensä siirtyisi uusille kymmenmetriluvuille juuri nyt.
”Alkuviikolla viimeistelyharjoituksissa lensi 62 metriä. On se jännää, miten asiat muuttuvat. Ja hienoa, että tällaista voi tapahtua. Kaikille urheilijoille voi tapahtua näin. Nyt näen oman tulevaisuuteni urheilijana paljon valoisampana”, Parviainen mietti ja valoi uskoa myös kilpakumppaneihinsa.

Sen verran Parviaisen puheita on täsmennettävä, että esimerkiksi pikajuoksija tuskin parantaa ennätystään kerralla niin paljon kuin Parviainen sunnuntaina. Mutta tekniikka- ja välinelajeissa moinen on mahdollista.
Myös se on muistettava, että Parviaisen perustaso ei ole nyt 80 metrin paremmalla puolella. Hän on puhkaissut 80 metrin rajan tasan kerran.
”Sen heiton jälkeen tuli sellainen ulospuhallus. Sitä tunnetta on vaikea selittää. Otin heiton jälkeen yhden juoksuvedon, ja tuntui, että lähdin kuin tykin suusta. Kroppa oli ihan täynnä virtaa.”
”Mutta sen jälkeen tuli outo tyhjentyminen. Ehkä enemmän henkisesti. Neljännen heiton vauhdin juoksin täysillä ja ajattelin, että tulee kasikolmonen tai ei mitään. Tuli ei mitään. Ja viimeisellä yritin vielä saada perusjämäkän heiton, mutta ei vaan ollut enää puhtia”, hän kertoi.
Parviaisen pikkuveli Topi sijoittui finaalissa neljänneksi tuloksella 78,65. Tämän ennätys on vielä vähän parempi kuin Akun, eli 81,91. Veljesten valmentajaisän Mikan ennätys on 80,82.
Akun ja Topin setä on vuoden 1999 maailmanmestari Aki Parviainen.
”Tähän asti olin meidän suvusta viimeinen, joka ei ollut oikea keihäänheittäjä. Nyt olen. Raa’asti ajattelen, että 80 metriä on se raja.”
Kansantaiteilija Jaakko Teppo lauloi aikanaan värikkäästi Tuupovaaran yön tapahtumista, mutta Parviainen ei ainakaan suoralta kädeltä luvannut, että mitalia juhlittaisiin Tuupovaaran yössä.
”No varmaan pitää Tuupovaarassakin jollain lailla juhlistaa, mutta ei ehkä ihan suoraan ajeta sinne. Jollain tapaa varmaan tulee kyllä sielläkin juhlistettua”, Parviainen suunnitteli.