Suomen pitää keksiä, miten reserviläisarmeijasta irtoaa sotilaallista valmiutta Naton käyttöön

Nato on vahvistanut pelotettaan Venäjää vastaan jo pian kymmenen vuotta, Krimin valtauksesta saakka. Prosessi kiihtyi entisestään, kun laajamittainen hyökkäys Ukrainaan alkoi puolitoista vuotta sitten.

Pelotteen rakentamisen osana Natolle on laadittu ensi kertaa sitten kylmän sodan päättymisen uudet alueelliset puolustussuunnitelmat Pohjois-, Keski- ja Etelä-Eurooppaan, sekä näiden suunnitelmien tueksi uusi joukkorakenne huomattavasti aiempaa suuremmalla määrällä nopeaan toimintaan kykeneviä joukkoja.

”Suomen odotetaan osallistuvan liittolaisena tähän toimintaan osoittamalla joukkoja uuden joukkomallin mukaisesti. Tämä pitää sisällään osallistumisen nopean vasteen joukkojen toimintaan”, sanoo tutkija Joel Linnainmäki Ulkopoliittisesta instituutista STT:lle.

Naton uusi joukkorakenne lisää nopeammassa valmiudessa olevien joukkojen määrää huomattavasti. Myös Suomen odotetaan osallistuvan liittolaisena tähän toimintaan, sanoo tutkija Joel Linnainmäki. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA.  

Uuden joukkorakenteen myötä Naton Euroopan-joukkojen komentajalla (Saceur) olisi komennossaan enimmillään 10 päivän valmiudessa 100  000, kuukauden valmiudessa 200  000 ja viimeistään puolen vuoden kuluttua jo puoli miljoonaa sotilasta.

Suomen Natolle antama sitoumus ei ole julkinen, kuten eivät juuri mitkään muutkaan puolustussuunnitelmiin liittyvät tiedot. On arvioitu, että Nato on edellyttänyt Suomen tarjoavan käyttöön noin prikaatin eli noin 4  000 sotilaan suuruista maavoimajoukkoa. Linnainmäen mukaan arvio kuulostaa oikeansuuntaiselta.

Samalla on herännyt kysymys, mistä tuollainen joukko repäistään valmiuteen asevelvollisuuteen ja reserviläisiin puolustuksensa perustavassa maassa. Virallisesti on todettu, että kyseeseen voivat tulla vain palkattu henkilökunta ja vapaaehtoiset reserviläiset.

”Niistä elementeistä se osallistuminen koostuu. Varusmiehiä ei haluta eikä voida pakottaa tällaisiin tehtäviin”, Linnainmäki sanoo.

Tämä on ehkä helpommin sanottu kuin tehty. Jos vapaaehtoisia reserviläisiä löytyisikin tarpeeksi, pitää vielä päättää esimerkiksi se, millaisin ehdoin, millaisilla sopimuksilla ja kuinka pitkään he ovat valmiudessa.

Paine lisääntyy myös palkattua sotilashenkilöstöä kohtaan, jonka riveistä pitää irrottaa lisäksi pysyvämmin noin sata upseeria ja aliupseeria tehtäviin Naton esikunnissa ja muissa rakenteissa. Naton entinen Euroopan-komentaja Curtis Scaparrotti vihjasikin hiljattain, että Suomen olisi syytä harkita palkatun sotilashenkilöstönsä määrän kasvattamista nykyisestä.

Naton joukkorakenteen tarpeisiin vastaaminen on juridinen ja poliittinen kysymys. Linnainmäen mukaan edellinen hallitus ilmoitti jo Nato-hakemuksen yhteydessä, että lainsäädännön muutostarpeita tutkitaan.

Poliittiseen keskusteluun valmiusasiat todennäköisesti nousevat valmisteilla olevien ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon sekä puolustusselonteon myötä. Niiden lisäksi julkista keskustelua aiheesta voivat synnyttää lähestyvät presidentinvaalit.

"Hallitus käyttää selontekoja varmasti viestimiseen eduskunnalle ja julkiseen keskusteluun siitä, miten tässä asiassa halutaan edetä”, Linnainmäki sanoo.

Hän muistuttaa, että joukkojen pitäminen valmiustilassa tai lähes lähtövalmiina on kallista toimintaa, jolla on todennäköisesti merkittäviä budjettivaikutuksia.

Suomessa on koko Nato-prosessin ajan korostettu oman etulinjassa sijaitsevan maan puolustamisen tärkeyttä Venäjän naapurissa. Erään virkamiesarvion mukaan on "melkoinen kontribuutio" Suomelta Natolle, että Suomi on ilmoittanut huolehtivansa puolustuksestaan jatkossakin lähtökohtaisesti itse ilman tarvetta muille Nato-joukoille.

"Suomalaisjoukkojen siirtäminen johonkin muuhun maahan meidän alueellamme ei lisäisi alueella käytettävissä olevien joukkojen kokonaismäärää”, Linnainmäki kuvaa nollasummapeliä.

Voi siis olla, ettei Naton käyttöön osoitettujen suomalaisjoukkojen sijoittaminen muualle kuin Suomeen tule ihan heti vastaan.

Suomen pian puolen vuoden ikäisen Nato-jäsenyyden kokonaisuuteen liittyy myös syksyn mittaan päätettävä asia siitä, mihin rauhanajan Nato-operaatioihin Suomi aikoo osallistua. Tässäkin Ilmavoimien ja Merivoimien osallistuminen on yksinkertaisemmin järjestettävissä ja todennäköisempää kuin Maavoimien joukon sijoittaminen esimerkiksi monikansallisiin EFP-joukkoihin.

"Voisi kuvitella, että eduskunnassakin herättää vähemmän intohimoja, jos osallistutaan merioperaatioihin tai ilmavalvontaan”, Linnainmäki sanoo.

Viimeksi mainitun osalta toiminta Baltiassa voisi tapahtua kenties jopa Suomen omista tukikohdista käsin.

Linnainmäen mukaan rauhanajan Nato-operaatioihin osallistuminen on tärkeää.

"Suomi haluaa varmasti uutena liittolaisena näyttää, että täytämme kaikki velvollisuudet mihin olemme sitoutuneet ja että Suomi on turvallisuuden tuottaja.”