Olisiko Suomi erilainen, jos teinit saisivat äänestää?

Vuoden kuluttua elämme jälleen jännittäviä aikoja, joita on tosin riittänyt viime vuosina liikaakin. Suomalaiset ryntäävät tuolloin uurnille valitsemaan ylintä päättävää elintä, eduskuntaa.

Paitsi että todennäköisesti eivät ryntää, sillä äänestysaktiivisuus eduskuntavaaleissa vaikuttaa jämähtäneen 70 prosentin hujakoille. 2023 vaalien äänestysprosentti 72,0 oli samaa tasoa kuin 2019 vaalien. Esimerkiksi 1979 vaalien 81,2:n aktiivisuuteen on matkaa.

Jos haluaa oikein synkistellä, kannattaa vilkaista paikallisvaalien vetovoimaa. Kuntavaalien äänestysprosentti 2025 jäi 54,3:een ja aluevaalien 51,7 prosenttiin. Luvut ovat murheellisia ottaen huomioon, että kunnissa ja hyvinvointialueilla päätetään kansalaisten elämään suoraan vaikuttavista asioista.

Presidentin valitseminen mielletään usein kiinnostavimmaksi, koska kyse on henkilövaalista. Viime vaalien (2024) ratkaisevan toisen kierroksen prosentti jäi silti 70,7:ään. Se on vähän ottaen huomioon, että Venäjä oli tuolloin jatkanut hyökkäystään Ukrainassa kaksi vuotta ja vaikutukset Euroopan ja Suomen turvallisuuteen nähtävissä.

Tanskassa maaliskuussa järjestettyjen parlamenttivaalien äänestysinto jäi historiallisen alas sitten 1990 ollen silti 84,0 prosenttia.

Ruotsissa vaalikarjaa on hyvällä menestyksellä kannustettu niputtamalla yhteen valtiopäivä-, alue- ja kuntavaalit. Vuonna 2022 äänestysinto nousi kaikissa vaaleissa yli 80 prosentin.

Mikä avuksi Suomessa? Arkkipiispa Tapio Luoma teki MT:n jutussa ennakkoluulottoman avauksen ehdottamalla äänestysikärajan laskemista 16 vuoteen seurakuntavaalien lailla (1.4.). Luoma uskoo 16-vuotiaiden olevan riittävän kypsiä punnittuihin päätöksiin. Vaalikelpoisuuden ikärajan Luoma säilyttäisi 18 vuodessa.

Voi olla, ettei aika ole vielä kypsä arkkipiispan ehdotukselle. Sosiaalisen median kasvava rooli yhteiskunnallisen keskustelun areenana on kärjistänyt osan keskustelusta tasolle, jonka pohjalta ei soisi tehtävän äänestyspäätöksiä. Some on kuitenkin keskustelualusta muiden joukossa, eivätkä siellä viihdy vain nuoret.

Jos, ja ikävä kyllä todennäköisesti kun, äänestysaktiivisuus ei olennaisesti nouse, keskustelua ikärajasta käydään myös jatkossa. Ei kannata hylätä myöskään ajatusta sähköisestä etä-äänestämisestä Viron malliin, vaikka tietoturva- ja manipulointiriskit on tunnistettava.

Demokratian juuret yltävät antiikin aikoihin. Sen toteuttamisen muodot ovat aikojen kuluessa kehittyneet, joten miksi niin ei olisi myös jatkossa.

Jos kirjoittaisin tätä kolumnia kymmenen vuoden päästä, saattaisin siinä ihmetellä, miksi teineille ei ole annettu äänioikeutta jo aiemmin ja miksi kotisohvalta voi äänestää vasta nyt.