Nykyään odotetaan, että yhteiskunnan on järjestettävä lapsille oikeanlainen kasvupohja ja huolenpito. Tähän vaaditaan lisää resursseja – ikään kuin se olisi ainoa ratkaisu lasten hoidon ja kasvatuksen järjestämiseen.
Lapsen asema on parantunut nykyisessä yhteiskunnassa ja lapsen erityisasema, muun muassa suojelun tarve, on laajasti hyväksytty. Lasten ongelmat ovat kuitenkin viime vuosien aikana lisääntyneet. Syitä lasten oireisiin on etsitty eri suunnilta: on peräänkuulutettu kadonnutta vanhemmuutta, korostettu vanhempien vastuuta.
Nykyinen elämänmeno asettaa lapselle suuria haasteita. Vaikka lainsäädäntö parantaa lapsen asemaa, arkipäivän elämässä lapset jäävät kuitenkin usein kiireen jalkoihin. Näyttää siltä, että lasten käytöshäiriöt ovat alkaneet lisääntyä siitä lähtien, kun kasvatusvastuuta alettiin siirtää yhä enemmän yhteiskunnalle.
Maailma vaikuttaa lapseen erityisesti läheisten ihmisten kautta. Vanhemmat valitsevat, missä määrin he lapsiaan hoitavat ja kasvattavat. Vanhempien merkitys lapsen elämässä on joka tapauksessa hyvin keskeinen: he vaikuttavat ratkaisevasti siihen, minkälaiset lähtökohdat lapsi elämälleen saa.
Elämä on täynnä valintoja ja jokainen tekee itse päätöksensä. Valintojen edessä on hyvä pohtia, tuoko ratkaisu pitkällä tähtäimellä onnellisuutta elämään. Nykyään on tarjolla paljon sellaista, joka salakavalasti vie aikaa oleellisilta asioilta.
Jokaisella ihmisellä on oma arvomaailmansa. Nykypäivänä on hyvin tavallista, että raha ja ura menevät ihmissuhteiden edelle: materialle ja ulkoiselle menestykselle annetaan yhä enemmän painoarvoa. Ihmissuhteita on kuitenkin mahdoton korvata rahalla: ne vahvistavat ja antavat erityisesti lapselle turvaa.
Kun urasuuntautuneita ihmisiä on haastateltu vanhoilla päivillään, yleensä heitä on kaduttanut se, että ovat laiminlyöneet perheensä.
Lasten haastattelut taas kertovat, että yleensä lapsen rakkaimmat muistot lapsuudesta liittyvät johonkin hyvin yksinkertaiseen puuhasteluun ja yhdessäoloon vanhempien kanssa.
On kysymys siitä, mikä elämässä on tärkeintä. Toivottavaa on, että mahdollisimman moni lapsi saisi kasvaa onnellisessa ja rakastavassa kodissa, ja että sitä tuettaisiin yhteiskunnan taholta. Lasten kotihoidon tukeminen olisi yhteiskunnalle hyvä sijoitus, ja se olisi ennen kaikkea lasten parhaaksi.
Päättäjät, antakaa ruohonjuuritasolle todellinen tukenne lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Vanhemmat, kuunnelkaa sydäntänne lapsiin ja nuoriin liittyvissä asioissa.
Jaana Uolamo
Akaa