Pariisin ilmastokokous päättyi reilu viikko sitten iloisiin tunnelmiin. Kokoukseen osallistuneet maat pääsivät yhteisymmärrykseen ilmastonmuutoksen torjunnan suurista linjoista. Päätöstä on kuvattu historialliseksi ja lopputulosta vastakohdaksi kuusi vuotta sitten käydyille, pettymykseen päättyneille Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluille.
Pariisin päätösasiakirja ei mene yksityiskohtiin vaan näyttää suuntaa tavoitellulle kehitykselle. Seuraavina askeleina onkin sen määrittely, millä toimenpiteillä tavoitteisiin päästään.
Ilmastonmuutoksen hillinnässä metsien rooli on keskeinen. Maailman metsien määrä kuitenkin vähenee jatkuvasti. FAO:n vuoden 2015 arvion mukaan 3,3 miljoonaa hehtaaria metsää häviää maailmasta vuosittain – se on enemmän kuin Belgian pinta-ala. Metsäkato ja metsien laadun heikkeneminen vaikuttavat myös globaaliin hiilinieluun.
Suomessa metsien puuston tilavuus kuitenkin kasvaa ja sitä myöten myös metsien varastoima hiilimäärä. Suomen kasvihuonekaasujen vähennystavoitteen saavuttamista arvioitaessa metsien hiilen sidonta pystytään ottamaan silti vain osittain huomioon. Esimerkiksi nyt meneillään olevalla Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella todellisesta hiilinielusta saatavalle hyödylle on asetettu yläraja.
Suomelle vielä tätä ylärajaa ongelmallisempaa on se, että olemassa olevien metsien kasvun kautta lisääntyvää hiilen sidontaa ei voida käyttää korvaamaan esimerkiksi rakentamisen kautta häviävän puuston hiilinielua.
Rakentamisen ja pellonraivauksen kautta metsäpinta-ala Suomessa vähenee hieman vuosittain. Vaikka metsiin varastoitunut hiilimäärä kokonaisuudessaan kasvaisikin, ei Suomi valtiona pääse kasvusta täysimääräisesti hyötymään tämänhetkisten sääntöjen mukaan.
Myöskään yksittäinen metsänomistaja ei metsiensä hiilinielusta tällä hetkellä hyödy. Toisinkin voisi olla.
Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa metsänomistaja voi sitoutua hoitamaan metsiään niin, että ne sitovat normaalia enemmän hiiltä. Tästä toiminnasta omistaja saa korvauksen esimerkiksi yrityksiltä, jotka näin kompensoivat oman toimintansa ilmastohaittoja.
Suomen metsät tuottavat monia erilaisia hyötyjä – puuta, monimuotoisuutta, hiilen sidontaa. Kukin metsänomistaja päättää, haluaako hän tuottaa erityisesti jotain näistä hyödyistä. Tämän päätöksen tekemisessä hinnalla on merkitystä.
Tällä hetkellä hiilen sidonnalle ei ole maksajia. Jos hiilen sidontaa halutaan edistää, nyt olisi hyvä ajankohta kansallisen kysynnän herättämiselle.