Kataisen-Urpilainen hallitus aikoo toteuttaa kuntien pakkoliitokset, jotka johtavat lähipalvelujen alasajoon erityisesti maaseudulla. Näin voidaan perustellusti todeta, sillä vain palveluja leikkaamalla saadaan suuria säästöjä ison kunnan sisällä.
Suurta kuntakokoa eivät tue tilastotiedot eivätkä erilaisten tutkimusten tulokset.
Se on helppo ymmärtää, sillä kunnat tuottavat palveluja: esimerkiksi koululuokassa on yhtä monta oppilasta tai yksi käsipari ehtii hoivaamaan yhtä monta ihmistä kunnan koosta riippumatta.
Paljon puhutaan hallinnon keventämisestä. Silloin pitää muistaa, että varsinaisten hallintokulujen osuus on parin prosentin luokkaa, eivätkä ne pienene kuntakoon kasvun myötä.
Tilastot kertovat, että on isoja, keskikokoisia ja pieniä kuntia, joissa asiat ovat kunnossa. On myös erikokoisia kuntia, joissa asiat eivät ole yhtä hyvin.
On totta, että erityisesti maaseutukunnissa väestö on ikääntynyttä. Kuntaliitos ei silti poista ongelmaa, se siirtyy vain toisen kunnan sisälle.
On myös puhuttu, että ison kuntakoon myötä päästään eroon usean kunnan muodostamista hallintohimmeleistä. Sekään väite ei ole totta, sillä isossa kunnassa hallinto on moniportaisempi.
Yksittäisen kunnan menestymiseen vaikuttavat monet syyt. Niistä tärkein on kuitenkin kunnan luottamushenkilöiden ja virkamiesjohdon kyky hoitaa kunnan asioita pitkällä aikavälillä.
Syksyllä on kunnallisvaalit. Ne ovat samalla kansanäänestys lähipalvelujen säilyttämisen puolesta tai niitä vastaan.
Reijo Tossavainen
kansanedustaja (ps.)
Savitaipale