Valon ja varjojen vuosikymmen
Vaikka tehdastyö ei ollutkaan nuorten toiveala, kotimarkkinateollisuus tarjosi tuhansille suomalaisille turvatun työpaikan. Tamperelaisen Aaltosen kenkätehtaan neulomo vuonna 1950. Työväenmuseo Kuva: Viestilehtien arkistoTAMPERE (MT)
1950-luvulla Suomeen rantautui rockmusiikki ja Hollywoodin tähtiä ihailtiin. Suomessa järjestettiin olympialaiset ja Armi Kuusela valittiin universumin kauneimmaksi. Mieleen pulpahtavat kellohameet, komeat kampaukset, amerikanraudat ja pinkit purkkapallot.
Tämä popkulttuurin muovaama mielikuva on hyvin kaukana todellisuudesta sodasta toipuvassa 50-luvun Suomessa. Vaikka aikakautta muistellaan heinäpellon tuoksuisena maalaisidyllinä, oli elo monin tavoin kivistä. Asunnoista oli kova pula ja töitä paiskittiin niska limassa. Ilmapiiriä varjostivat sotatraumat ja suvaitsemattomuus.
Tutkijat Kirsi-Maria Hytönen ja Keijo Rantanen halusivat kyseenalaistaa 50-lukua ihannoivan nostalgian kirjoittamalla teoksen Onnen aika – Valoja ja varjoja 1950-luvulla.
Erityisen hyvin kirja palvelee niitä, jotka eivät olleet 50-luvulla vielä syntyneetkään. Nykynuoresta metsäsavotat ja elämä kotirouvana ilman pesukonetta tuntuvat vierailta.
Toisaalta moni on varmasti kuullut vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan kauhukertomuksia hammaslääkärikäynneistä ja köyhyydestä. Sodasta on niin vähän aikaa, että tuskin kukaan suomalainen kuvittelee elämän olleen pelkkää rokkia ja purkkaa.
Hytönen kertoo, että hänelle itselleen kävi niin päin, että käsitys 50-luvusta muuttui kirjaprojektin myötä valoisammaksi. Vuosikymmenen loppua kohden elintaso nousi merkittävästi ja sodan kokeneet ihmiset olivat toiveikkaita tulevaisuuden suhteen.
Pelkkä rauha oli syy olla onnellinen, rakentaa maata ja tehdä lapsia. Niitä syntyikin ennätyspaljon, joten pihat raikuivat lasten leikeistä. Uusia kouluja rakennettiin, minkä pula-ajan oloissa ehdittiin.
Rantanen puolestaan arvelee, että tyytyväisyys kumpusi myös siitä, että pomojen ja työläisten saamat edut olivat melko yhtäläiset. Suomessa elettiin suhteellisen tasavertaisesti. Naiset tosin tienasivat kolmanneksen vähemmän kuin miehet.
Onnen aika peilaa sopivassa suhteessa vakavia ja kevyitä ilmiöitä. Lättähattumuotia käsittelevän luvun jälkeen siirrytään purkamaan sotatraumoja. Niiden ajateltiin parantuvan ronskilla työnteolla. Ne, jotka eivät toipuneet, alkoholisoituivat, sairastuivat ja kuolivat pois.
Nuoret tutkijat ovat pystyneet tarkastelemaan aihetta objektiivisesti.
Kerrontaa siivittävät kuvat ja 50-luvulla eläneiden muistot. Lapsuuttaan muistelevien tekstit ovat erityisen liikuttavia: Miltä ensimmäinen kolajuoma maistui ja kuinka ylellistä oli saada Ruotsista tuliaiseksi froteepyyhe.
Lapsuusajan muistot lienevät kultaisia aikakaudesta riippumatta.
KATJA LAMMINEN
Kirsi-Maria Hytönen &
Keijo Rantanen: Onnen aika?
Valoja ja varjoja 50-luvulla.
249 sivua. Atena.
Sodasta on niin vähän
aikaa, että tuskin kukaan suomalainen kuvittelee
elämän olleen
pelkkää rokkia
ja purkkaa.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat