Kesä on kerran vuodessa, ainakin kalenterin mukaan. Innolla odotan aina keskikesän kauneinta kukinta-aikaa, ja sellaiseen aamuun heräsinkin tänään.
Aamulenkillä pysähtelin ihastelemaan piennarten väriloistoa jopa useammin kuin koirani, joka ei halua jättää yhtään viestiä lukematta pientareiden pusikoista ja sähköpylväistä. Matkalla rantaan kohtasin kaksi hurjilla taisteluaseilla varustettua miestä, suojanaamarit ja kaikki.
Pahaenteisellä pärinällä kaatuivat kurjenpolvet ja niittyleinikit. Tervetuloa keskikesän kaunein aika. Siis kalenterin mukaan.
Luonnonkukat on ajettu ahtaalle, perinteisiä niittyjä on enää harvakseen. Luonnonkukkia näkee lähinnä teiden pientareilla. Tosin sielläkin niitä uhkaa vaara hävitä.
On myös toinen, vielä pahempi uhka kuin innokkaat kurjenpolven kaatajat.
Lupiinit, jotka eivät kuulu Suomen alkuperäiseen luontoon, ovat vallanneet teiden varret ja hyvin aggressiivisesti leviävät tukahduttaen luonnonkukat alleen.Muita haitallisia vieraslajeja ovat japanintatar, jättipalsami ja jättiputki. Vieraslajit ovat todellinen uhka luonnon monimuotoisuudelle.
Kansallisesta vieraslajistrategiasta huolimatta useita ongelmalajeja myydään puutarhakaupoissa. Kun ne pääsevät luontoon, on niistä hyvin vaikea päästä eroon. EU:ssa valmistellaan vieraslajiasetusta, joka toivottavasti tuo jäsenvaltioille velvoitteen vieraslajien torjumiseksi.
Tehokkaampaa ja edullisempaa olisi kansalaisten tietoisuuden lisääminen haitallisista lajeista. Myös omien alkuperäiskasvien elinoloja pitää parantaa. Yksi niistä olisi suositus, että pientareita ei saisi niittää ennen elokuuta, jotta kukat ehtisivät tuottaa siemeniä.
Joten annetaanpa luonnonkukkien kukkia ja tartutaan sen sijaan vieraslajeihin – vaikka kunnon talkooporukalla.
Riitta Kuismanen
Pirkkala