Pertti Hakanen on huolissaan koko Suomen huoltovarmuudesta. Hän vaatii yhteiskuntavastuuta ennen muuta kaupalta, jonka osuus elintarvikesektorin rahavirroista on nyt kohtuuttoman iso.
Brysselissä sorvattu artikla 149a tunnustaa Hakasen mielestä Suomen pohjoiset erityisolot.
”Pysyvä ratkaisu tämäkään ei ole. Se on neuvoteltava taas uudestaan.”
Vuoteen 2020 ulottuva Etelä-Suomen kansallisen tuen esitys ei kelpaa Hakaselle. Tukisumma on täysin riittämätön.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen (kok.) on esittänyt, että A- ja B-alueilla sikojen ja siipikarjan tukisummien jako pitäisi miettiä uusiksi.
Hakasen mielestä riittämättömien rahojen uusjako ei muuta tilannetta yhtään paremmaksi.
”Nyt tarvitaan poliittista tahtoa ja näkemystä tehdä tasapuolinen tukiratkaisu alueittain ja tuotantosuunnittain.”
Hakasen mielestä eduskunnan sali on varsin tyhjä silloin, kun käsitellään maa- ja metsätalousasioita. Kaikki viisaus ei istu ministeriaitiossa, kansanedustajien olisi syytä terästäytyä.
Hän kaipaa edunvalvontaan etujärjestön kumppaniksi rohkeaa ja ryhdikästä poliittista vastuuta. Maa- ja metsätaloussektori työllistää ainakin 350 000 ihmistä, heistä suuri osa on muita kuin viljelijöitä.
”Lietelannan syyslevityskieltoa ei saa hyväksyä”, Hakanen sanoo painokkaasti. Marraskuussa voi olla paremmat levityskelit kuin lokakuussa. Siksi päivämäärärajoituksia ei pidä asettaa.
Makerassa pitää jatkossakin olla rahaa jatkajille, jotka tarvitsevat investointitukia ja -avustuksia.
Hallituksen tekemät yleiset menoleikkaukset ja veronkorotukset kohdistuvat myös maa- ja metsätalousyrittäjiin. Ylimääräistä kurjistamista ei enää tarvittaisi.
”Nykyinen sixpack-hallitus on ollut kallis Suomelle. Talouspolitiikka on hoidettu sekavasti.”
Poliittisilta päätöksentekijöiltä Hakanen vaatii jämäkkyyttä turvata maa- ja metsätalouden harjoittamisedellytykset koko Suomessa. Monia EU-määräyksiä syytetään älyttömiksi. Niin ne ovatkin, mutta lisänä on kotikutoisia ongelmia.
Hakanen peräänkuuluttaa yrittäjäystävällisiä ohjeita ja määräyksiä, jotka täyttävät EU-lainsäädännön vaatimukset. Liian kireitä kansallisia asetuksia ja ylimääräistä byrokratiaa sastamalainen sianlihantuottaja ei kaipaa.
Energiaveron palautus kohdistuu tuottajiin, jotka käyttävät polttoöljyä ja sähköä. Hakanen vaatii energiaveron palautuksen säilyttämistä. ”Se on malliesimerkki siitä, miten voidaan kansallisesti hoitaa aidosti tuotantoon sidottua tukea.”
REIJO VESTERINEN