

Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Riikka Pakarinen hämmästelee Olympiakomitean keskiviikkona julkaisemia ratkaisuja, joilla se yrittää palauttaa suomalaisurheilua huipulle.
Äkillisimmät muutokset kohdistuvat henkilöihin. Matti Heikkinen ei jatka huippu-urheiluyksikön johtajana. Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtotehtävissä pitkään ollut Leena Paavolainen puolestaan jättää laji- ja kisaohjelmien johtajan pestinsä.
”Jos yksittäisiä ihmisiä ryhdytään tiputtamaan, niin olen tottunut siihen, että ylin johto kantaa vastuun”, Pakarinen sanoo.
Olympiakomitean puheenjohtajan Jan Vapaavuoren olisi siis pitänyt lähteä Matti Heikkisen ja Leena Paavolaisen sijaan?
”Tällaiset kokonaisuudet eivät ole yksittäisistä ihmisistä kiinni. Kuten sanoin, periaatteeni on se, että ylin johto kantaa vastuun. Jos siis tälle linjalle lähdetään.”
Pakarisen mukaan Olympiakomitea on viime vuosina puhunut hyvin vähän huippu-urheilusta, mutta Pariisin jälkeen se on nostanut asian tikun nokkaan.
”Ja esittäytyy asiantuntijoina.”
Pakarinen sanoo, että hän ei ole seurannut hyvällä Pariisin kesäkisojen jälkeistä keskustelua, jossa on vähätelty Suomen olympiaurheilijoita.
”Se ei ole nykypäivää. Yleisurheilussakin nuoret urheilijat saavuttivat pistesijoja, finaalipaikkoja ja tekivät Suomen ennätyksiä. Tuollainen vähättely on väärin heitä kohtaan.”
Valmennusosaamisen kehittämisen Olympiakomitea nostaisi kansalliseksi prioriteetiksi.
Olympiakomitea esitteli keskiviikkoisessa tiedotteessaan toimenpiteitä, joilla se yrittäisi kääntää suomalaisen huippu-urheilun kurssia.
Olympiakomitean mukaan hajanainen huippuvaiheen järjestelmä vaatii tiivistämistä ja resurssien keskittämistä.
Urhean ja Vuokatti-Rukan olympiavalmennuskeskusten roolia merkittävimpinä huippuvaiheen toimintaympäristöinä pitäisi vahvistaa olosuhteiden ja valmennuksen parantamiseksi.
Tukijärjestelmässä Olympiakomitea tekisi aiempaa selkeämpiä valintoja, jotta potentiaaliset mitalikandidaatit, heidän valmentajansa ja taustajoukot saisivat kansainvälisesti kilpailukykyisen toimintaympäristön ja moniammatillisen tiimin tuekseen. Valintoja pitäisi tehdä yksilöiden, eikä lajien välillä.
Valmennusosaamisen kehittämisen Olympiakomitea nostaisi kansalliseksi prioriteetiksi.
Ylipäätään Olympiakomitea kohottaisi kunnianhimon tasoa ja ammattimaisuutta kaikessa tekemisessä. Apuna se käyttäisi dataa, tekoälyä ja hyödyntäisi muita moderneja teknologioita.
”Tämä kaikki näyttäytyy kohellukselta. Olympiakomitealle valitaan uusi johto parin kuukauden kuluttua. Sen jälkeen pitäisi tehdä strategia ja pohtia muun muassa ihmisten asemat. Nämä pitäisi pystyä katsomaan rauhassa, eikä potkia ihmisiä pois nyt”, Pakarinen toteaa.
Hän huomauttaa, että Olympiakomitealla oli neljä vuotta aikaa tehdä ehdottamiaan asioita ja huippu-urheiluasioita. Miksi niistä puhutaan vasta nyt?

Puheenjohtaja Jan Vapaavuori ei ole vielä päättänyt, pyrkiikö hän uudelle nelivuotiskaudelle. Olympiakomitea valitsee johtoaan syyskokouksessa marraskuun lopulla.
Pakarinen muistuttaa, että huippu-urheilussa Olympiakomitean rooli suhteessa lajiliittoihin on marginaalinen.
”Viime kädessä yleisurheilussa me Suomen Urheiluliittona vastaamme huippu-urheilusta ja myös sen rahoituksesta, jossa olemme hyvin omavarainen. Olympiakomitean rooli korostuu olympiavuosina”, Pakarinen sanoo.